Jussi Pullinen

Tässä blogissa seuratun Steorn-yhtiön taru lähenee loppuaan. Lisää »

Tämän blogin edeltäjässäkin jo vuonna 2006 Economistin koko sivun mainoksellaan kohauttanut irlantilainen ikiliikkujafirma Steorn uhoaa nyt tuovansa “ilmaista” energiaa jauhavan laitteensa markkinoille tämän vuoden aikana. Vehje perustuu yrityksen väitteiden mukaan magneettien pyörittämiseen. Samaa ovat väittäneet useat ikiliikkujahuijarit ennenkin.

Huijaukseksi harvinaisen paljon rahaa laitteensa markkinointiin laittanut yritys yritti heinäkuussa 2007 pystyttää laitteensa näytille Lontooseen, mutta vehje ei toiminutkaan, koska demopaikkana toimineen museon valot olivat vääränlaiset.

Nyt yritys esittelee etusivullaan videota, jossa muutama “korkealle arvostettu” insinööri kertoo nähneensä vehkeen toiminnassa.

Mysteeriksi jää, miksi firman verkkosivulla kaupataan nyt melko mystisiä magneettisia mittauslaitteita, jos firmalla on käsissään koko maailman energiaongelmat ratkaiseva laite.

Aurinko- ja fuusioenergian tutkimusrahoja ei varmaan ihan vielä kannata leikata minimiin.

Hufvudstadsbladetin toimittaja Sylvia Bjon kirjoittaa median rahanansaintamalleista otsikolla Pengarna tillbaka – Rahat takaisin.

Bjon viittaa Timen entisen päätoimittajan Walter Isaacsonin kirjoitukseen, jossa tämä ehdottaa iTunesin kaltaista sovellusta uutisten ostamiseen verkosta. Saman ajatuksen on esittänyt moni muukin.

iTunesin kaltainen artikkelikauppa voisi kuitenkin toimia vain jos media-alalla olisi vedenpitävä kartelli.

Jotta maksuja voisi vaikka kuinka hienossa sovelluksessa periä, pitäisi sisältö ensin lukita niin, että sitä ei saa mitään kautta ilmaiseksi tai ilman mainoksia.

Jos joku murtaisi kartellin ja alkaisi julkaista juttuja mainosrahoitteisesti, siirtyisi yleisö välittömästi erikoissovelluksesta ilmaissivulle.

Lisäksi kilpailijoiden tulo markkinoille on verkkomaailmassa niin helppoa, että kartellin muodostaminen ainakin uutismarkkinoilla on käytännössä mahdotonta. Aikakauslehtimarkkinoilla, joilla kilpaillaan vielä vahvemmin laadulla ja lehtikohtaisemmilla sisällöillä, se voisi toimia paremmin. Aikakauslehdissä ei myöskään ole vahvaa sitaattikulttuuria, joka toimii uutisten mikromaksuja vastaan.

iTunesiakin käyttää vain vähemmistö musiikkia verkosta lataavista ihmisistä. Suurin osa lopuista lataa sisältönsä laittomasti.

Samankaltaisia ajatuksia mikromaksuja vastaan on esittänyt myös Clay Shirky.

Lukittu sisältö voisi houkutella joitakin asiakkaita, jos sitä tarjottaisiin jonkin maagisen toimivan lukulaitteen kautta vähän iPodin tapaan. Toistaiseksi sellaista ei vain ole näköpiirissä.

Päivitetty linkki Journalistin sivuille. Lehti päivitti verkkosivunsa vasta paperilehden jakelun jälkeen.