Kirjoitussarjassa sätitään maailman tekopyhää menoa (tavallistakin enemmän)

Vinyylilevyjen myynti nousee maailmalla huimaa vauhtia. Myös Suomessa vinyyli tuntuu porskuttavan hyvin: vinyylikaiverrus palasi taannoin Suomeen vuosien tauon jälkeen.

Koko retrovinyylihuuma vaikuttaa kuitenkin kovin tekopyhältä. Vinyylin sanotaan olevan ääneltään pehmeämpi kuin digitaalinen musiikki; isot paperiset kannet tuovat artistit lähemmäs kuuntelijaa.

Siis käännös hyvien ihmisten kielestä suomeksi: Vinyyli on hyvien, pehmeitä arvoja kunnioittavien ihmisten musiikkia. Digitaalinen musiikki — cd:t ja tiedostot — ovat musiikin Euroshopperia, automarkettien mauttomien massojen bulkkituotetta.

Jos haluaisi olla tiedostavan ekohenkinen kannattaisi musiikki ostaa enneminkin tiedostoina. Vinyylien hamstraaminen kun on materianpalvontaa pahimmillaan. Musiikki pitää vain saada levyllä hyllyyn, koska tavaran omistaminen on niin kivaa.

Vinyyli on kivaa, koska siinä pääsee ostamaan ihan oikeaa tavaraa. Myöntäkää.