Jokaisen koulusurman jälkeen esitetään yksinkertainen kysymys: Miksi? Miksi vain Yhdysvalloissa, Saksassa ja Suomessa?

Ainakin Saksaa ja Suomea on ajoittain historiassa yhdistänyt luonnonromantiikkaan vivahtava taide. Se tuli mieleen taas, kun 17-vuotias Tim Kretschmer käveli pistoolin kanssa koululleen ja avasi tulen.

Tarkemmin sanottuna mieleen tuli kaksi kirjailijaa eri vuosisadoilta: saksalainen J.W. Goethe ja saksalaistaustainen amerikkalainen Kurt Vonnegut.

Goethen vuonna 1774 julkaistu Nuoren Wertherin kärsimykset kuvaa nuoren miehen mahdotonta rakkautta, jossa riutuminen lopulta ajaa miehen itsemurhaan.

Kirja aloitti Euroopassa Werther-manian, jonka kerrotaan usein johtaneen ensimmäiseen tiedossa olevaan viihteen tai taiteen innoittamaan itsemurha-aaltoon. Siis mallikäyttäytymiseen.

Paitsi kenties peleistä tai elokuvista, Kretschmerin voi ajatella ottaneen oppia edeltäjistään Dylan Kleboldista ja Pekka Eric Auvisesta.

Kun ennen (luultavasti) ammuttiin itseä Wertheriltä matkitussa keltaisessa liivissä, nyt ammutaan koulukavereita Kleboldilta matkitussa taisteluasussa.

Mallikäyttäytymisestä ampuja saa kuitenkin vain keinot. Kirjan tai pelin kieltäminen ei poista syytä tarttua aseeseen. Siis: Miksi Kretschmer ampui?

Vonnegutin selitys on musta, mutta zeitgeistiin se osuu kaikessa kliseisyydessään kuin Goethe aikanaan: Hirvittävä kuolema televisiossa on parempi kuin kuolema tyhjyydessä.

One of the few good things about modern times: If you die horribly on television, you will not have died in vain. You will have entertained us. - Kurt Vonnegut, 2004.

Näin kirjoitti puolestaan Werther Goethen romaanissa tasan 230 vuotta aiemmin (suomennosta ei löytynyt verkosta):

See, Charlotte, I do not shudder to take the cold and fatal cup, from which I shall drink the draught of death. Your hand presents it to me, and I do not tremble. All, all is now concluded: the wishes and the hopes of my existence are fulfilled. With cold, unflinching hand I knock at the brazen portals of Death. - J.W. Goethe 1774

Mitkä olisivat olleet Kretschmerin viimeiset sanat, jos ne olisi kuultu televisiossa?