Kasper Hauser -komediaryhmän Phonecall to the 14th Century -podcast-sketsi (ainakin sen alku) on hauskinta mitään vähään aikaan.

Lisäksi tästä tulevat mieleen Benedictus XVI:n taannoiset puheet aidsista ja ehkäisystä.

Ensimmäinen soittaja neuvoo 1300-lukua 30 sekunnissa näin:

“Hi, Gregory Palcapo, talking machine from the 21st century. Don’t be scared write everything down okay, boil your water, wash your hands there’s no such thing as witches everybody floats - you can make an atomic bomb just chop up the smallest piece of matter, you’ll be in the driver’s seat trust me. The monkeys are cousins of god. Pass. Monkeys are cousins of humans. Finches. Finches have different beaks. — Uhhhh pick up stuff. A fish walked out of the water he could talk that means there’s no god. Dig up oil it’s the black syrup in the ground light it on fire make a motorcycle, make a factory. Don’t throw away the middle of the doughnut you can sell it! Go to Egypt, go to Egypt, there’s a bunch of mummies and gold it’s yours for the taking. SOME OF THE POPES ARE EVIL, SOME OF THE POPES ARE EVIL!”

Mahtavaa. MP3 ainakin täällä.

Olen suunnitellut uuden lituskaisen TV:n hankkimista kahdeksanvuotiaan putkilaitteen tilalle. Haluaisin yksinkertaisesti kohtuuhintaisen ja laadultaan riittävän 32 tuuman taulu-tv:n.

Joka kaupassa tarjotaan kuitenkin kymmeniä erilaisia malleja, joiden eroista ei ota pirukaan selvää. Kaiken lisäksi Google-haku toimii tässä huonosti. Kunnon osto-opas puuttuu verkosta ainakin suomeksi, eikä laitteiden arvostelujakaan löydy kovin kattavasti.

Alla olevien sivustojen lukemisen jälkeen ja muutamassa kaupassa käytyä näyttää sille, että tavalliset tv-kanavat näyttävät yhä käytännössä kaikissa taulu-tv:issä melko kamalalle. Tämä johtuu digitv-signaalin huonosta laadusta. Signaali on suunniteltu vanhoille putkitelevisioille. Karua, että vanhassa televisiossani tv-sarjat näyttävät paremmilta kuin 750 euron Full HD -televisossa. Lisäksi uutta taulutelevisioita täytyy säätää, koska sen tehdasasetukset ovat usein niin huonot, että kuva ei näytä hyvältä.

Siksi oma mielipiteeni on, ettei LCD-televisioon kannata tässä vaiheessa hassata hirveästi rahaa, kun tv:stä ei kuitenkaan tule lähetystä, jolla lisäeuroista olisi oikeastaan mitään hyötyä. Erityisen typerää olisi maksaa hirveästi Full HD -tarkkuudesta, josta ei 32 tuuman koossa ole juuri hyötyä.

Alla joka tapauksessa linkkejä hyödyllisiksi kokemiini tv-aiheisiin sivustoihin ja treadeihin, kommenteilla (huom. linkit on kerätty maaliskuussa 2009, tekniikka kehittyy nopeasti ja näistä moni vanhenee samaa tahtia):

Jos jokin tärkeä linkki puuttuu tai jokin näistä on mielestäsi hyödytön, niin kerro siitä kommenteissa.

Perusasiat
- Iltalehti selittää LCD-tekniikkaa kansankielellä, ilman vaikeita termejä. Perusasioiden äärellä ovat myös eriasteisesti vanhentuneissa, mutta ihan asiallisissa oppaissaan Afterdawn ja Kotiteatteri.net.

- Kannattaako Full HD 32 tuuman koossa? CNETin mukaan ei.

Arvosteluja
-CNETin jatkuvasti päivittyvä lista parhaista malleista. Cnetissä on paljon myös muita arvosteluja.

- Brittiläinen HDTVTest on kai kunnioitetuimpia testisivuja, mutta testiin tulee malleja melko vähän.

- Hyviä linkkejä testisivustoille löytyy esimerkiksi tästä dvdplazan ketjusta.

- What HIFI-lehti arvostelee melko suuren osan uusista televisioista, mutta arvostelut tuppaavat olemaan melko myönteisiä, ja harvaa mallia moititaan suoraan huonoksi.

Keskustelut
- AVS Forum on vilkkaimpia englanninkielisiä keskustelualueita, jolta löytyy myös paljon esimerkiksi säätöjä televisioihin. Suomessa hieman vastaava on Dvdplaza. Myös MuroBBSsä on aktiivista tv-aiheista keskustelua.

Kanadalainen elokuvantekijä Rob Spence aikoo panna lasisilmäänsä videokameran ja tehdä näin dokumenttielokuvan, kertovat PRI ja The Times.

Spence menetti silmänsä nuoruuden ampumaonnettomuudessa ja on siitä lähtien käyttänyt silmäproteesia. Hän sanoo haluavansa herättää projektilla kysymyksiä valvontayhteiskunnan kehityksestä - valvontakameroista ja Facebook-isoveljestä.

Kyborgiuutisia tulee nyt joukolla. Vasta viime viikolla kerrottiin miehestä, joka asensi sormiproteesiinsa usb-muistitikun.

Spence pistää kameran aiemmin menettämänsä silmän tilalle. Näistä ei kuitenkaan ole enää pitkä matka siihen, että joku haluaa vaihtaa silmän tai sormen vapaaehtoisesti spekseiltään vähän parempaan.

Missähän autotallissa hitsaillaan ensimmäistä pelottavan pitkälle vietyä kyborgiviritystä?

Jokaisen koulusurman jälkeen esitetään yksinkertainen kysymys: Miksi? Miksi vain Yhdysvalloissa, Saksassa ja Suomessa?

Ainakin Saksaa ja Suomea on ajoittain historiassa yhdistänyt luonnonromantiikkaan vivahtava taide. Se tuli mieleen taas, kun 17-vuotias Tim Kretschmer käveli pistoolin kanssa koululleen ja avasi tulen.

Tarkemmin sanottuna mieleen tuli kaksi kirjailijaa eri vuosisadoilta: saksalainen J.W. Goethe ja saksalaistaustainen amerikkalainen Kurt Vonnegut.

Goethen vuonna 1774 julkaistu Nuoren Wertherin kärsimykset kuvaa nuoren miehen mahdotonta rakkautta, jossa riutuminen lopulta ajaa miehen itsemurhaan.

Kirja aloitti Euroopassa Werther-manian, jonka kerrotaan usein johtaneen ensimmäiseen tiedossa olevaan viihteen tai taiteen innoittamaan itsemurha-aaltoon. Siis mallikäyttäytymiseen.

Paitsi kenties peleistä tai elokuvista, Kretschmerin voi ajatella ottaneen oppia edeltäjistään Dylan Kleboldista ja Pekka Eric Auvisesta.

Kun ennen (luultavasti) ammuttiin itseä Wertheriltä matkitussa keltaisessa liivissä, nyt ammutaan koulukavereita Kleboldilta matkitussa taisteluasussa.

Mallikäyttäytymisestä ampuja saa kuitenkin vain keinot. Kirjan tai pelin kieltäminen ei poista syytä tarttua aseeseen. Siis: Miksi Kretschmer ampui?

Vonnegutin selitys on musta, mutta zeitgeistiin se osuu kaikessa kliseisyydessään kuin Goethe aikanaan: Hirvittävä kuolema televisiossa on parempi kuin kuolema tyhjyydessä.

One of the few good things about modern times: If you die horribly on television, you will not have died in vain. You will have entertained us. - Kurt Vonnegut, 2004.

Näin kirjoitti puolestaan Werther Goethen romaanissa tasan 230 vuotta aiemmin (suomennosta ei löytynyt verkosta):

See, Charlotte, I do not shudder to take the cold and fatal cup, from which I shall drink the draught of death. Your hand presents it to me, and I do not tremble. All, all is now concluded: the wishes and the hopes of my existence are fulfilled. With cold, unflinching hand I knock at the brazen portals of Death. - J.W. Goethe 1774

Mitkä olisivat olleet Kretschmerin viimeiset sanat, jos ne olisi kuultu televisiossa?

Verkkolehti Slate etsii Suuren Taantuman (Great Recession) ikonista valokuvaa.

Suuresta Lamasta (Great Depression) ne ovat ehdottomasti uutiskuvat työttömien jonoista New Yorkissa (ohessa Edward N. Jacksonin Wikimedia-kuva pääsyä kaupungin lumitöihin jonottavista miehistä vuodelta 1933). Toinen vahva ehdokas olisivat WPA:n kuvat New Deal -rakennustöistä.

Suomen 1990-luvun lamasta muistetaan ainakin eduskuntatalolla mieltä osoittaneet työttömien joukot.

Slate lainaa kirjoitusta Boston Globesta, jonka mukaan tätä lamaa eivät määritä työttömien jonot, koska töitä ja tukia haetaan suurimmaksi osaksi verkosta tai puhelimella. Työttömät eivät lähde kotoaan.

Onko tämän laman ikoninen kuva siis ruutukaappaus “minut irtisanottiin, voi ei”-Facebook-ryhmästä?

Niin voisi olla parhaassa tapauksessa. Päätellen kuitenkin tahdista, jolla teollisuustuotanto nyt syöksyy, voi olla, että kuviin saadaan vielä ikäviä kaikuja 75 vuoden takaa.

Update: Slaten kilpailuun osallistuvat kuvat ovat tässä Flickr-ryhmässä.

Tein listan levyistä, joita olen tämän kuun alussa pyörittänyt Spotifyssä. Sen voi ladata tästä. Listalla ovat Lily Allen, Rokia Traore, Andrew Bird ja Jenny Wilson.

Milloin joku sorvaa työkalun, joka lukee esimerkiksi Pitchforkin arvostelemat levyt, tekee niistä kyselyn Spotifyn systeemiin ja rakentaa linkit suoraan ohjelmaan? Toivottavasti pian.

Spotify luo musiikkitoimittajille ihan uuden työnkuvan. Kun saatavilla on valtava läjä musiikkia, tulee suosittelusta kasan kasvattamista tärkeämpää.

Last.fm:ssä suosittelu hoituu suoraan radiossa, mutta Spotifyyn olisi mahdollista rakentaa esimerkiksi oma lista joka päivälle tai soittolista kullakin viikolla arvostelluista levyistä. Ehkä tällaisia onkin jo jossakin?

Joka tapauksessa musiikkitoimittajan ja dj:n roolit voisivat Spotifyn ja sen kaltaisten palvelujen myötä lähentyä. Ainakin listojen julkaisu houkuttelisi minua musiikkilehtien sivuille, missä en muuten oikeastaan jaksa käydä.

Jos jossakin on jo tällaisia valistuneita musiikkilehtiä, ilmianna ne!

Näin otsikoi Rocky Mountain News viimeisen numeronsa vaikuttavaan kanteen painetun pääkirjoituksen. Lehti kesti muutamaa kuukautta vaille 150 vuotta, muun muassa Yhdysvaltain sisällissodan, mutta ei enää talouskriisiä ja laskevaa levikkiä.

Pääkirjoituksessa uskotaan, että lukijat löytävät uusia tapoja kertoa lehden välittämiä tarinoita. Näin pitää kai toivoa muuallakin kuin Denverissä.

“We hope Coloradans will remember this newspaper fondly from generation to generation, a reminder of Denver’s history – the ambitions, foibles and virtues of its settlers and those who followed. We are confident that you will build on their dreams and find new ways to tell your story. Farewell – and thank you for so many memorable years together.”

Kaupunkiin jää vielä toinen sanomalehti - Denver Post.

Sen viikonlopun pääkirjoituksessa kerrotaan, kuinka lehti on kuorinut Rocky Mountain Newsin toimittajista parhaat päältä. Tärkeänä yksityiskohtana kerrotaan, kuinka kaikki Rockyn sarjakuvat ja suurin osa tehtäväpähkinöistä siirtyvät sellaisenaan Postiin.

Ne eivät kuulosta kovin vallankumouksellisilta kertomisen tavoilta.