Sergei Larenkovin valokuvissa toisessa maailmansodassa kärsivä Leningrad sulautuu nykykuviin samoilta paikoilta nykypäivän Pietarissa.

English Russia esittelee hienoa kokoelmaa miehen kuvia täällä.

Tuli mieleen, että saman voisi helposti tehdä myös pommitetusta Helsingistä.

Kuvia palavista taloista ja tukituista ikkunoista löytyy jo Google-haullakin.

Enää ei tarvitsisi kuin ottaa uudet kuvat samasta paikasta ja kikkailla hetki Photoshopilla.

Kuka lähtee mukaan toteuttamaan proggista?

Valtioneuvoston turvaselonteossa (pdf) on vakava muotoiluvirhe. Se ei kuitenkaan ole Nato-kanta, jonka sanamuodosta on riittänyt eilen ja tänään uutisoitavaa.

Vakavin muotovirhe on Verdana, joka on valittu selonteon kirjasinleikkaukseksi.

Verdana on suunniteltu nimenomaan näyttöfontiksi, ei painettuihin aineistoihin.

Näin asiasta lausuu itse Microsoft:

[Verdana] is type designed for the medium of screen.
…
The Verdana fonts are stripped of features redundant when applied to the screen.

Joko siis hallitus ei ole ajatellut 109-sivuista raporttiaan tulostettavaksi, tai vaihtoehtoisesti hallitus ei vain ole ajatellut.

Obama ei koskaan käyttäisi Verdanaa.

Jos haluaisi tehdä edes jotenkin siedettävää typografiaa Microsoftin oletusfonteilla, olisi tekstin voinut latoa edes Arialilla, joka on kopio Helveticasta. Times New Romankin olisi päätteellisenä ollut luettavampi kuin Verdana.

Ehkä seuraava selonteko kannattaisikin päästää Matin koneen uumenista edes käväisemään jollakin graafikolla.

Muuten ministerit voivat latoa seuraavan crowdpleaserinsa vaikka Comic Sansilla.

Esimerkkiä siitä voi ihastella viereisessä kuvassa.

Matti Vanhasta googlataan suhteessa eniten Ylivieskassa, kun taas Timo Soini kiinnostaa varsinkin Jyväskylässä ja Espoossa.

Tämä selvisi ajankuluksi Google Trendsillä leikkiessä. Poliitikkojen trendeissä ei sinällään ole mitään yllättävää: esimerkiksi Jutta Urpilaista etsitään suhteessa ylivoimasesti eniten tämän kotikaupungissa Kokkolassa, kuten luonnolliselta tuntuukin.

Toisaalta tulosta voi tulkita myös niin, ettei Urpilainen kiinnosta kansallisella tasolla muiden puoluejohtajien tapaan. Muita haetaan tasaisemmin koko maassa, mutta Urpilaista ei juuri vaivauduta hakukoneeseen iskemään kuin tämän kotikaupungissa.

Urpilaisen hakuhistoriaa tosin sekoittaa YouTubessa levinnyt kiitosmokailu, joka toi hakuliikenteeseen kuntavaalien aikaan melkoisen piikin. Urpilainen on myös ollut näkyvästi esillä huomattavasti esimerkiksi Vanhasta lyhyemmän ajan.

Maantieteellisesti hakutrendit noudattavat pitkälti puolueiden mielikuvien mukaan: Jyrki Kataista googlataan isoissa kaupungeissa, eniten tämän kotiseudulla Kuopiossa.

Tuo Trendsin kaupunkijärjestys on käsittääkseni nimenomaan suhteellinen. Ykköseksi päätyy siis alue, jolla hakuja tutkittavalla termillä on tehty eniten suhteessa kaikkiin hakuihin.

Lisätietoa Trendsin toiminnasta täällä.

Konsultti- ja rahastoyhtiö J.P. Morganin mukaan aikuisille suunnatut virtuaalimaailmat ovat suosittuja Suomessa, koska täällä “sää rajoittaa ihmisten sosiaalisia valinnanmahdollisuuksia”. Samalla yhtiö tulee rinnastaneeksi suomalaiset aikuiset muun maailman lapsiin.

Alla tarkka lainaus yhtiön loppiaisaattona julkaistusta internet-sijoittamista koskevasta raportista:

We think it is telling that virtual worlds have proven successful among kids, who have limited social options, and in places such as Finland, where external factors such as climate may limit users’ offline social options. (J.P. Morgan: Nothing But Net. 2009 Internet Investment Guide. Sivu 95.)

Raportista voi venyttää sen käsityksen, että esimerkiksi WOW:issa liikkuvat coolit, sosiaalisesti avoimet tyypit, kun taas pelottavan (creepy) puolelle menevissä Second Lifeissä pyörivät jurot ja oudot suomalaiset.

Second Lifen tarkastelu turkkalaisena härmäläisyyden kiteymänä on toki kiinnostava näkökulma.

Ehkä siksi J.P. Morganin mukaan aikuisten virtuaalimaailmoihin ei kannatakaan juuri rahojaan laittaa.

Via Virtual Worlds News ja AikapahaSuomi.

Tipaton tammikuu? So last century. Miten olisivat nämä keskikaupungin painetta hellittävät kieltäymykset kuun kolmelle viimeiselle neljännekselle:

- Lihaton tammikuu
- Facebookiton tammikuu
- Kofeiiniton tammikuu
- Tiputon tammikuu
- Autoton tammikuu
- Uutiseton tammikuu
- Ostolounaaton tammikuu
- Ja vuoden 2009 speesiaalibonuksena työtön tammikuu

Flickrin ja Yhdysvaltain kongressin kirjaston (ja muutaman muun instituution) yhteisestä valokuva-arkistosta on pidetty melko vähän meteliä Suomessa.

Kirjastosta löytyy melko vähän kuvia Suomesta ja suomalaisista. Yksi harvoista on tämä kuva vuosisadan alun painijasuuruus Nestori Tuomisesta:

Kongressin arkisto on kuitenkin siitä hyödyllinen, että kuvat ovat jaossa “no known copyright restrictions” -lisenssillä. Vastuuta vyörytetään siis käyttäjälle, mutta käytännössä kuvat lienevät melko lailla vapaasti hyödynnettävissä.

Näin ei ole kahdessa muussa viime aikoina huomiota herättäneessä historia-arkistossa, Googlen Life-lehden kokoelmassa ja EU:n Europeana-portaalissa.

Europeanan kamasta suuri osa on julkisten instituutioiden omistamaa, mutta silti se on tiukasti copyright-lukittua.

Näin vasta nyt Tomer Ganiharin näyttelyn Taidemuseo Tennispalatsissa.

Ganiharin täysin käsittelemättömät pitkän valotusajan räpsäisyt ovat hengeltään toki hyvin 90-lukulaisia. Jotenkin niistä tulee kuitenkin mieleen myös internetin Flickr-kulttuuri, ja varsinkin sen alkuajat.

Siinä taiteellinen valokuva käsitetään vaatimattoman mielikuvani mukaan usein nimenomaan arkityyppisen hetken tallentamiseksi — ymmärrettävästi — melko kevyellä tekniikalla.

On mielenkiintoista pohtia, onko internetin yleistämä amatööriestetiikka vaikuttanut taidevalokuvaan.

Uskallan nimittäin väittää, että amatööriestetiikan läpitunkevuuden verkossa täytyy olla onkinlainen kannustin taidevalokuvalle siirtyä teknisesti monimutkaisempaan suuntaan.