The Timesin julkistama Iranissa vankina olevan Faye Turneyn toinen kirje on mitä henkilökohtaisin viesti, jollaisia kuka tahansa vankina oleva aviovaimo ja äiti kirjoittaisi kotiin heti kun vain tilaisuuden saa.

Kyllähän nyt kuka tahansa meistä ylistäisi vastaavassa tilanteessa kahden kappaleen verran Iranin kansan ystävällisyyttä ja vaatisi tämän jälkeen Britannian parlamenttia tutkimaan miksi oma vene oli missä oli ja siinä sivussa vielä pyytäisi joukkoja pois Irakista.

Kyllä siinä kotijoukot huokaisevat helpotuksesta!

I would like you to know of the treatment I have received whilst here. The Iranian people are kind, considerate, warm, compassionate and very hospitable. They have brought me no harm, but have looked after me well. I have been fed, clothed and well cared for.

Unfortunately during the course of our mission we entered into Iranian waters. Even through our wrongdoing, they have still treated us well and humanely, which I am and always will be eternally grateful.

…

Isn’t it time for us to start withdrawing our forces from Iraq and let them determine their own future?

Iranissa taitaisi olla töitä hieman hienovaraisemmalle propagandistille: pitäisiköhän panna paperit vetämään?