Luulen, että Jean Baudrillard olisi ylpeä kuolemaansa koskevasta uutisoinnista, samalla tavalla kuin koki mahtavissa Cool Memories -muistelmissaan amerikkalaisen hotellihuoneensa sadat tv-kanavat vain heijastuksina toisistaan, ja toisista ruuduista.
Onko reaktio Jean Baudrillardin kuolemaan reaktio simulaatioon? Onko filosofin kuolema hypertotta, oikeaa vain symbolisella tasolla? Onko pariisilaisen sairaalan kellarissa paksu, hymyilevä raato ja meidän ruuduillamme vain moneen kertaan kierrätetty mielikuva itse muodostamamme abstraktion kuolemasta?
Viimeinen ilkkuva nauru taitaa loppujen lopuksi jäädä Baudrillardille itselleen, missä sitten lieneekin.
Keskustele Facebook-tunnuksellasi (kommentit julkisia)