Hapsiainen
Viime viikon perjantaina ilmestyneessä Ylioppilaslehdessä oli lyhyt kirjoittamani juttu, joka käsitteli Ylellä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa esitettyä Hapsiainen-lastenohjelmaa.
Olen hämmästyksekseni huomannut, että maailmassa on oman ikäisiäni ihmisiä, joilta tämä maailmankuvaa muovaava kulttisarja on mennyt ohi. En ymmärrä miten se on mahdollista.
Mä vihasin lapsena hapsiaista. Muistaakseni olin jotenkin loukkaantunut (lue: pidin sitä lasten aliarvioimisena), kun mulle näytettiin jonkun kättä hiekkalaatikossa.
Vihasin myös sitä kummallista harmaata lintua (oliksen nimi Kaapo?), jolla oli rahiseva ääni. Ja sitten sitä kaikkein vanhinta karvakuonoa. Silläkin oli äänessä jotain vikaa.
Comment by Heta — 22.02. 2007 @ 14:47
Mutta oliko mikään siistimpää kuin se jos Pelle Hermanni näytti kotiaan tai astui sirkuksen sisälle, lähes aina se vaan tyhmäili siinä pihalla..
Comment by Akseli — 22.02. 2007 @ 20:35
Kössi Kenguru! Suursyömäri!
Comment by Suviko — 07.03. 2007 @ 00:03
Jos lapsuuteen on Hapsiaisen osalta jäänyt aukko, voi sen nyt paikata YLEn Elävässä arkistossa: http://www.yle.fi/elavaarkisto/
Comment by Hapsenkakkiainen — 02.04. 2007 @ 18:24
Oh, mahtavaa, Yle, mahtavaa!! Kumarrus! (ja hienoa jos Ylkkärin juttu edes vähän edesauttoi tätä kulttuuritekoa!)
Comment by Jussi — 03.04. 2007 @ 08:33