The Economist kirjoitaa äärimmäisen mielenkiintoisesti neurotieteiden uusimpien löydösten ja vapaan tahdon suhteesta. Itselleni aihe on tullut vastaan gradun kautta. Kärjistäen näitä neurotieteen löytöjä voisi kuvata niin, että aivot eivät ohjaa toimintaa vaan selittävät sitä: ihminen toimii automaattisesti hermoston varassa, ja aivot muodostavat toiminnasta mielekkään kuvan ja selittävät sitä pikku mausteilla, niin kuin esimerkiksi syy ja seuraus -suhteiden olemassaololla.

Economistin esimerkki aivokasvaimen aiheuttamasta pedofiliasta on makaaberi, mutta kiinnostava. Ketä ja miten pitäisi rangaista rikollisesta toiminnasta jos sen aiheuttaa lähinnä häiriö aivojen kemiallisissa reaktioissa? Artikkelin mukaan länsimaiseen rikoskäsitykseen kuuluu valinta: murhaaja on valinnut oman murhaajuutensa, joten kyseessä on rikos, mutta mielenhäiriössä murhannut ei olekaan. Pitäisikö kaikki aivokemiallisten reaktioiden pohjalta vapauttaa kaikesta vastuusta? Vai joko psykoanalyysi teki sen?

Economistinkin mukaan neurotiede on vielä kaukana kannan ottamisesta vapaan tahdon olemassaoloon, mutta tulevina vuosina on luvassa varmasti paljon keskustelua, eikä vähiten kohtalon, valinnan ja muiden vastaavien kanssa painiskelevan uskonnon piirissä. Ehkä kaikilla onkin kohtalo, jota vastaan on turha potkia (koska potkiminenkin on vain osa kohtaloa). Itselleni tämä ja predestinaatio, jonka parissa muistan lukiossa painitun uskonnon tunnin jos toisenkin, on aina tuntunut aivan samalle: niin tai näin, niin emme tiedä sitä kuitenkaan. Mutta ehkä niitä signaaleja virittelemällä saisi muokattua oman todellisuutensa mielen mukaiseksi. Se olisi gutaa se.

PS. Jutun Economist on yhä Economist: vapaat markkinat onneksi toimivat oli vapaata tahtoa tai ei.

Markets also depend on the idea that personal choice is free choice. Mostly, that is not a problem. Even if choice is guided by unconscious instinct, that instinct will usually have been honed by natural selection to do the right thing.