Minua hieman ärsyttää sanan “koti” kiinteistökuplan markkinointihuumassa kokema inflaatio. Viimeksi tänään Igglon mainos metrossa vinkkasi, että “hänellä on hieno koti, haluatko ostaa sen?” Sisustuslehdissä puhutaan siitä, kuinka markkinoilla on nyt runsaasti uusia ihania koteja, ja YIT julisti jokin aika sitten, että “kun haluat asunnon, me rakennamme sinulle kodin.”

Ymmärrän mainostoimistojen logiikan: “Joo, tähän koti-sanaan liittyy tällaista kaikkea positiivista: lämmintä huolenpitoa ja omaa piilopaikkaa, sellaista onnellista. Paljon parempi kuin asunto, sehän kuulostaa joltain 70-luvun neuvostoelementtitalolta! Kuka nyt asunnossa haluaisi asua?!”

Vaikken mikään perinteisten arvojen Aurajoki olekaan, niin esimerkiksi idea kotimarkkinoita kuulostaa jokseenkin oudolle, hieman samalla tavalla kuin että markkinoilla olisi nyt aika hyvällä hintaa ihan kohtuukuntoisia lapsuuksia. Onko esimerkiksi niin sanotut “hyvissä kodeissa kasvaneet lapset” tästä lähtien miellettävä lähinnä mosaiikkilaattojen ja Inno-virnukissojen keskellä kasvaneiksi tapauksiksi? Eikö “koti” -sanaan enää liity mitään immateriaalista?

Oikeistopiirien lempislogan “koti, uskonto ja isänmaa” toki muuttuu igglo-silauksen myötä miellyttävämpään muotoon:

“Hänellä on hieno uskonto, haluatko ostaa sen?”
“Hänellä on hieno isänmaa, haluatko ostaa sen?”