Spite spokojno, Anna

Anna Politkovskajan muistolle, demokratialle ja avoimuudelle, kaikkialla.

Anna Politkovskajan murha on järkyttävä tapahtuma ja selvä viesti. Kuka viestin jätti ja miksi on epäselvää ja todennäköisesti myös jää epäselväksi. Salamurhan julkinen luonne kertoo halusta sanoa jotakin: moni tiedustelupalvelu olisi hävittänyt kiusallisen kommentaattorin liikenne- tai helikopterionnettomuudessa tai sydänkohtaukselta näyttävällä myrkyllä. Mahdollisia motiiveja on monia, eivätkä ne kaikki välttämättä johda Putinin hallintoon. Jotakin yhteiskunnallista surmassa kuitenkin eittämättä on.
Helsingissä pidettyyn kynttilämielenosoitukseen saapui yllättävän paljon väkeä. En voinut olla panematta kyynisesti merkille, että joukossa oli huomattavan paljon vanhaa, 70-luvulla mielenosoituskannuksensa hankkinutta väkeä. Tuolloin mielenosoitukset vain olivat kovin erilaisia.

1970-luvulla Suomessa oltiin sitä mieltä, että Neuvostoliiton sananvapaudessa ei ole mitään vikaa, ja että maassa on maailman toimivin demokratia. Nyt ainakin osa samasta Neuvostoliittoa henkeen ja veren puolustaneesta joukosta on vaatimassa sananvapautta Venäjälle. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella, mutta jotakin varmasti.

Sananvapauden ja demokratian vaatimus näyttää myös olevan osin liukuva käsite. Amerikkalainen sananvapaus ei useimmille kommentaattoreille kelpaa, ja toiveet demokratian levittämisestä maailmalle teilataan useimmin kulttuuri-imperialismina. Venäjälle demokratiaa ja sananvapautta on huomattavasti korrektimpaa vaatia kuin vaikkapa Iraniin, Kiinaan tai Kuubaan. Kaikki suomettuminen ei taida vielä olla ohi.

Novaja Gazeta on avannut surunvalittelukirjan Anna Politkovskajan muistolle. Omani kirjoitin jo, demokratiaa ja avoimuutta Venäjällä todella tarvitaan. Anna Politkovskaja edusti vapaata, keskustelevaa kansalaisyhteiskuntaa – arvoja, joita nykymaailmassa kohtaa aivan liian harvoin.

(Nojava Gazeta myös lupaa 25 miljoonaa ruplaa, eli noin miljoona dollaria, ratkaisevan vihjeen antajalle)