Limbo

Katolinen kirkko aikoo poistaa limbo-opin.

Kehitys on mielenkiintoinen, etenkin kun paavin motiiviksi on spekuloitu islamin kanssa kiihtyvää kilpailua sieluista Afrikassa.

Milloinkohan kilpailutilanne siirtyisi huutokaupaksi sallituista ehkäisvälineistä, ja mitä imaameilla olisi lyödä vastineeksi pöytään?

Suomen kielen sana limbo on myös kiinnostava, teologiassa se taitaa tarkoittaa juuri syntyneen lapsen ikuista välitilaa taivaan ja helvetin välissä, josta Ratzinger nyt siis pyrkii eroon.

Saisikohan kirkollisneuvosto poistettua myös muita, henkilökohtaisempia limboja?

Kokopäiväisen opiskelun ja kokopäiväisen työn välissä on näet limbo, joka toivottavasti ei ole ikuinen. Itselläni elämänongelmaksi nousee limbon kaltainen ajanhallinta, graduohjaajan peräänkuuluttama life management.

Kiinnostavia projekteja ja ärsykkeitä tulvii kaikkialta, ehkä tänään haastattelemani mediavaikutustutkijan kommentti jyrkästi lisääntyneiden ADHD-oireiden korrelaatiosta mediaärsykkeiden määrään ei ole aivan tuulesta temmattu.

Tosin sama asiantuntija ilmoitti, että ei ollut yhdessä vaiheessa varma oliko intensiivisen tsunamiuutisoinnin aikaan itse käynyt keskellä tuhoa vaeltamassa vai ei. (Ei siis ollut.)