Ruotsin uudeksi pääministeriksi valittiin mies, joka näyttää erehdyttävästi Joonas Hytöseltä, ja joissakin kuvissa takaraivonsa ansiosta Mars Attacks -elokuvan marsilaiselta.
Samassa rytäkässä tukholmalalaiset äänestivät lopullisen kyllän ruuhkamaksuille kaupungissa. Hyvä! Milloinkohan Helsingissä aletaan edes keskustella tästä tosissaan?
HBL:n mukana kolahti tänään ensimmäistä kertaa lehden uusi viikkoliite Volt, jonka lanseeraukseen lehti on pannut mainoseuroja varsin näyttävästi ainakin pääkaupunkiseudulla.
Ensivaikutelma graafisesta ilmeestä on positiivinen: Guardianin ja etenkin New York Timesin liitteet on luettu tarkkaan, Timesin Magazine-liite tulee väkisin mieleen neliömäisestä formaatista ja kuvatyylistä, joka nojaa vahvasti suuriin, useimmiten koko sivun peittäviin kuviin ja kursiivinostoihin.
Myös typografia näyttää nojaavan enemmän angloamerikkalaiseen suuntaan kuin Hesarin ja Nytin Scala. En löytänyt Voltin typomäärittelyjä netistä, mutta Futura-perinteeseen nojaava, varsin retrohenkinen terävä groteski, jolla myös lehden nimi on ladottu tuo julkaisuun hauskaa 50-lukulaista englantilaisuutta. Pidän erityisesti kiemuraisesta otsikkotyypistä, jota en suoralta kädeltä osaa nimetä. Nimenomaan se kuitenkin jollakin tavalla nitoo lehteä amerikkalaiseen tyyliin, ja tuo vahvasti mieleen varsinkin Rolling Stonen legendaarisen logotyypin.
Tekstin tasolla jutut eivät välttämättä yllätä ‘uudella perspektiivillä,’ kuten mainonnassa uhottiin. Artikkeli Rolf Nordströmistä on melko tavanomainen, paitsi että Nordström onnistuu haastattelun aikana, kuvaillessaan tulevaa, koko maailmanjärjestyksen selittävää kirjaansa leimaamaan homoseksuaalisuuden ‘käisttämättömäksi’. Tästä varmaankin kuullaan vielä. Nodström-artikkelin ja Citylle ehkä hiukan nolosti hävityn Dragkings-jutun valokuvauksesta Voltia täytyy onnitella: näyttävää ja hillityn tyylikästä valokuvaa, joka ei kuitenkaan ole tylsää, vaikka käytetty sanomalehtipaperi imaiseekin kuvista suurimman osan näyttävyyttä pois.
Naurunpyrskähdykset aiheutti puolestaan ‘toista näkökulmaa’ korostaneen mainonnan jälkeen lehden sivun kokoinen infografiikkasarja, jossa esitellään ‘katuja, kapakoita ja asemia’. Toista näkökulmaa ensimmäisessä numerossa edustaa Stockan kellon tarkka graafinen kuvaus aina tavaratalon logon pilkuntarkkaa mallintamista ja aulasta löytyvien ihanien tuotteiden esittelyä myöden. Aikamoinen toinen näkökulma, varsinkin lehdeltä, jonka taustavoimat omistavat melkoisen lohkon kyseisestä kauppakonsernista.
”A leader or an interest that can make itself master of current symbols
is the master of the current situation.”
Walter Lippmann, Public Opinion, 1922
Gradu kirjoitetaan pienellä jos se ei aloita lausetta.
HS Online Smash Asemin pysäytyksestä:
“Helsinkiläinen Aki Ahonen oli saapunut katsomaan mielenosoitusta, mutta huomasi olevansa itse tapahtumien keskiössä. Poliisien muuri eteni Postitalon portaille ja pakotti siinä seisoneet ihmiset alas aukiolle. Ahosen ystävä oli yrittänyt päästä poliisien läpi näyttämällä Kokoomuksen jäsenkorttia, mutta sekään ei auttanut.”
Kansalaisyhteiskunta on ilmeisesti romahtanut, kun poliisikaan ei enää kumarra Kokoomuksen jäsenkorttia. Kyllä kelpaa valtalehdenkin päivitellä.
Linkki lainauksen sisältävään uutiseen (ainakin 20:00 lauantaina 9.9.)
Kuoluruoka kuulostaa joltakin, mitä Jouko Turkka syöttää näyttelijöilleen ennen kuvauksia. Tai sitten vain top notch -tason gourmet-elämykseltä: ‘Chez Marianin etanat ne vasta ovat kuoluruokaa!’
“The “coolest” thing I have ever heard about taxes is a quote from my great-grandfather (the aforementioned fake Marx) who quipped, “All you have to do is pay 20% of your income and the government doesn’t send in pogroms to burn your house down and rape your women?” He did not end that with “Whatta country!” but he would in the film remake.”
Tiesin kyllä, että demokratian laita Etelä-Koreassa on välillä vähän huojuva, mutta mitä ihmettä tämä on? LG toivottaa Roh-Moo hyun tervetulleeksi Suomeen? Hänen korkeutensa? Ketkä toivottavat? Me toivotamme? ASEM-kokous tulee, mutta silti? Ehän Nokia liimaa Halosen nimeä jokaiseen tolppaan Kiinan matkoilla, eihän??
Helsingin Sanomissa tänään julkaistu Valvomon lyriikkaa ruotiva artikkeli on äärimmäisen kiinnostava. Harvoin näkee vastaavaa lukiofilosofian intruusiota valtavirtaan, ja vielä tönkköjen virkamiehien kapulakieleen juuttuvia kökköjä vastauksia siihen. Ainoa, joka hoitaa homman kunnialla on Sixten Korkman, joka vastaa sinänsä järjettömään lyriikkaan lähes yhtä järjettömällä sepustuksella. Olisin vielä odottanut Valvomon sävellystä Korkmanin sanoitukseen, mutta sitä ei tällä kertaa saatu.
Valvomon argumentti ‘kaikki omaisuutesi on jonkun toisen omaisuudesta pois’ on joka tapauksessa varsin kiinnostava.
Kapulakielisistä vastauksista ei oikein ilmennyt, että väite ei ihan pidä paikkaansa.
Jos menen metsänomistajan puheille, ostan häneltä yhden puun, kaadan puun ja teen siitä tuoleja, niin omistan tuoleja, joiden raaka-aineet on korvattu metsän omistajalle. Kenen omaisuudesta ko. tuolit ovat pois?
Onko lauluntekijän ongelma sitten lisäarvo? Jos päätän myydä tuolit saan niistä todennäköisesti paremman hinnan kuin metsänomistaja sai puun myydessään. Arvonnousu on lisäarvoa. Keneltä tämä lisäarvo, jonka nyt siis saan palkaksi tuolinteostani, on pois?
Seuraavaksi päätän ostaa tuolien teosta saamani lisäarvon kymmenyksellä pöydän naapuriltani, joka on valmistanut pöytänsä samaan tapaan minun kanssani. Hän omistaa nyt hiukan enemmän rahaa ja minä pöydän, jonka seuraksi voin taas valmistaa hiukan lisää tuoleja.
Haluaisinkin kysyä Valvomolta, tai tätä palstaa mahdollisesti lukevilta henkilöiltä missä vaiheessa nämä tuolit ja pöydät alkavat olla jonkun toisen omaisuudesta pois?
AikapahaSuomi Jussi TwitterissäPowered by WordPress