Tartun hiukan myöhässä satiirijulkaisu Lehden opintotuen korotusta käsittelevään artikkeliin Haistakaa hallitus pitkä vittu.

Kirjoituksen raivo opintotuen korottamatta jättämisestä on ymmärrettävää, mutta kiinnostavinta siinä on se sumeilematon aggressio, joka kohdistuu puolueiden nuorisojärjestöihin:

“Se (Suomi) on ihan saatanan sairas kolmen suuren piirileikkiyhteiskunta, jossa ainoa ero poliittisen vakaumuksen välillä on siinä, sammuuko pöytään Juttutuvassa vai jossain muualla.”

Täsmälleen oikein. Melkein sama olo tulee uuden Imagen kokoomusnuoria käsittelevästä artikkelista. Olo, jonka mukaan ainoa ero jopa poliittisten nuorisojärjestöjen välillä on retoriikassa. Valtaan päästessään vasemmistonuoretn epäselvät solidaarisuuspuheet tusin konkretisoituisivat muutaman kymmenen miljoonan kehitysapukorotusta enempää, eikä kokoomusnuorten Suomesta hyvinvointivaltio katoaisi minnekään.

Tämä ei välttämättä ole huono asia, mutta kaiken uskottavuuden se politiikalta syö. Politiikasta on tullut pop-kulttuurin jatke, jossa omaa identiteettiä määritetään bändipaidan sijaan puoluepaidalla ja lempibaarilla. Vasemmistonuoren ja kokoomusnuoren suurin ero on merkkivaatteiden merkissä, jos siinäkään.

Eikä siinäkään mitään pahaa ole.

En ymmärrä oluista mitään, mutta mitä helvettiä tämä on? Öljy-yhtiön paholaisvaiheen jälkeinen kausi? Pop-musiikin torvisektion hylännyt lajityyppi? Postiluukusta kolahtava sarvi? Hollannin postin torvi? Ja miksi ihmeessä Kampissa on myynnissä olutta tällä nimellä?

Dear Peoples of Spain, Italy, France, United Kingdom, the United States of America, Russia, Sweden, and some fractions of the respective peoples of Democratic Republic of Kongo, Denmark, People’s Republic of China and the Ukraine.

Please stop shouting outside my window.

I am writing to you as a People to express my uttermost concern on behalf of myself and the peace loving People of Pohjoinen Rautatienkatu 29. We are a not a warful tribe, but we cannot ignore your continuing aggressions much longer.

The condition of having the representatives of your respective nations shouting profanity (often intoxicated) under the peaceful and tranquile windows of our nations has got to stop. We cannot but to interpret this continuing aggression as a form of passive warfare, and it will so persecuted. The people of Pohjoinen Rautatienkatu 29 have been suffering under your yoke long enough.

Thanks to the Representavies of your peoples, we now know that living in matrimony, cohabitation or any other kind of relationship is hard (and especially so at night in a foreign country, it seems) no matter what the language. There is no need for your Representatives to repeat this message. We know now the proper pronounciation of “Back off, bitch” and “Come back, you’re not walking away like that” in languages numerous enough to convey this message to the raging majority of all human beings (and some species of animals, it seems) on the face of this planet.

As friends of multicultural discourse, and of peaceful ways of life, we regret to inform you via this commincae that if this latent form of terrorism, reaching its peak every August, does not stop, we have no other possible courses of action available to us but to retaliate.

We do not wish to elaborate on the means of retaliation available to us, but merely hint at the faith of the Peoples of Tallinn, Las Palmas, Rhodos and to some extent Stockholm. Trust us, you have not even seen the power of true drunk shouting at night.

On behalf of the peace loving people of Pohjoinen Rautatiekatu 29,
Jussi Pullinen

‘Tervetuloa tänne Tukholmaan, missä Ruotsin kuningas on juuri luovuttamassa viestintätieteiden Nobel-palkinnon professori Karl F. Jugendfraulle Humboldtin yliopistosta. Ole hyvä, kuningas!’

‘Täten luovutan viestintätieteiden Nobel-palkinnon tutkimuksesta, joka on tuonut lohtua ja parannusta kymmenien tuhansien ihmisten elämään ympäri maapalloa. Professori Jugendfraun tutkimukset ovat johtaneet huomattaviin parannuksiin kehitysmaiden lapsikuolleisuudessa ja parantaneet elämän laatua kaikkialla maailmassa. Tutkimuksesta ‘Diskurssianalyyttinen katsaus paikallislehtien rooliin 1990-luvun Saksassa’ professori Karl F. Jugendfrau palkitaan Ruotsin valtion ja Nobelin säätiön viestintätieteiden Nobelin palkinnolla!. Loistakoon tieteen ja tiedon valo kauttanne kaikkialle maailmaan!! Hip hip huraa! Hip hip Huraa! HIP HIP HURAA!’

Minulla on koko joukko kysymyksiä tätä, sinänsä hyvin toteutetussa Taidemuseo tennispalatsin Luostarielämää pyhällä vuorella näyttelyssä esillä olevaa, ikonia koskien:

Miten poissa tästä maailmasta nämä pyhät kuvassa ovat? Miksi Marialla on parta? Miksi Maria näyttää mieheltä? Miksi Jeesus-lapsi näyttää pienikokoiselta aikuiselta? Häiritsevää. Kokonaisuutena näyttely on kuitenkin tutustumisen arvoinen, tosin en tiedä kannattaako siitä varsinaisesti maksaa.

Art goes kapakan tarjonta lauantailta lämmitti myös. Yrjänä Sauroksen ja Markku Puron rouhean kauniit uustulkinnat Veikko Lavin tuotannosta lämmittivät mieltä, kuten myös Soul Kitcheniin paikalle kerääntynyt parikymmenpäinen, kuuttakymppiä hyvää vauhtia hätyyttelevä Lavi-fanijoukko. Baker’sissa esiintyi pianisti Juha Kujanpään ympärille rakentunut jazzkombo Poutaja, jonka soitossa hämmästytti lähinnä johtohahmon virtuoosimaisuus koskettimilla. Erityisesti mieleen jäi encorena soitettu fiilispala, jonka nimi taisi olla Hamina

David Copperfield ilmoittaa löytäneensä nuoruuden lähteen. Onnea valitsemallasi tiellä, David!