Humanistien turhautumista
Aleksi Vienonen kirjoittaa tämän päivän Uutispäivä Demarissa osuvasti:
“Prekaariliike on käytännössä yliopistoissa ja tiedekorkeakouluissa opiskelevien nuorten, yleensä humanistien ja yhteiskuntatieteilijöiden, organisoima. … Kuinka edustava otos tämä on suomalaisista nuorista ja nuorista aikuisista?
Mielenosoituksissa ja aktivistipiireissä ei juuri näy nuoria metallityöntekijöitä, keittäjiä, kokkeja, rakennusmiehiä, autonkuljettajia, kampaajia, sihteereitä, opettajia, insinöörejä, juristeja tai lastenhoitajia.”
Spot on! Itselleni on muodostunut kiusallisen sama kuva prekaariliikkeestä: kyseessä on tietyn pienehkön vähemmistön turhautuminen omien tulevaisuudennäkymien tyrehtymiseen valtion palkkausmäärien pienentyessä ja yhteiskuntatieteellisten ja erilaisten media- ja taidealojen tarjotessa valtavasti liikaa koulutusta.
Vienosen pointtiin siitä, että epätyypilliset työsuhteet olisivat palvelualoilla (sairaanhoitajat, opettajat jne.) itse asiassa jo vähenemässä työnantajien tajutessa vakinaistamisten sitouttavan vaikutuksen en ota kantaa kun en ole nähnyt lukuja. Mutta jos näin on, niin prekaariliikkeeltä tippuu käytännössä se viimeinenkin pohja pois.
Vaikka tämä ei koko totuus olisikaan, on Vienosen tekstissä varmasti vinha perä. Ne epäkohdat, joita vastaan prekaariliike taistelee, koskevat itse asiassa varsin pientä vähemmistöä, ja lisäksi liikkeen turhautuminen kumpuaa ainakin osaksi jo alusta asti epärealistisiksi asetettujen haaveiden romahtamisesta: kulttuuri- ja media-alat eivät vedä juuri sen enempää työntekijöitä nyt kuin ennenkään, eikä maailman pelastaminen tälläkään vuosikymmenellä ole niin kovin yksinkertaista. Sori vaan.
Ks. myös teemaa käsittelevä edellinen merkintä:
Se tavallinen 80-lukulainen tarina
Erinomainen kommenttipuheenvuoro. Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Itse asiassa prekariaattiliike on vain toisintoa 1960-luvun yliopistoradikalismista, jonka sosiaalinen tausta oli yliopistokoulutuksen räjähdysmäinen lisääntyminen länsimaissa, ja sitä seurannut nuorten ylioppilaiden tulevaisuudennäkymien heikkeneminen.
Humanististen ja yhteiskuntatieteellisten alojen opiskelijoiden pitäisikin taistella todellista ongelmaa vastaan: liiallisia sisäänottomääriä ja ylikoulutusta. Puheet 700 euron kansalaispalkasta kuukaudessa ovat niin epärealistisia, että niistä on turha jauhaa. Parempi olisi keskittyä niihin ongelmiin, joihin voi oikeadsti vaikuttaa.
Comment by Toni — 24.07. 2006 @ 12:11
Toni: monet ilmiöt ovat epärealistisia vain niin kauan, kunnes niistä tehdään realismia. Perustulo on erittäin varteenotettava vaihtoehto korvata nykyiset äärimmäisen monimutkaiset ja sekavat tukijärjestelmät. Jopa EVAssa ovat tämän myöntäneet. Kyse ei ole vain prekariaatin edusta, vaan kaikkien, jotka sosiaalietuja sekä nauttivat että kustantavat.
Ajatuksen suunta on oikea, nyt pitää vain odottaa, että (savun laskeuduttua) asiasta voidaan käydä hedelmällistä keskustelua.
Comment by marko — 24.07. 2006 @ 12:22
Kansalaispalkkaahan kannatetaan oikealla aika yleisesti, esimerkiksi Milton Friedman on ollut asiassa varsinainen evankelista.
Prekariaattia tuskin vain miellyttävät perusteet: oikeistolle kansalaispalkka on hyvä, koska yhdellä könttäsummalla voidaan purkaa valtion byrokratia, eikä yksilön tarvitse enää olla “sortokoneiston” kanssa lomakesodassa kun tilille napsahtelee tasaisesti rahaa.
Itse kannatan toki byrokratian tasoittamista niin pitkälle kuin on mahdollista, kansalaispalkassa vain taitaa olla sellainen ongelma, että aina on vähemmistöjä (esim. vammaiset) joille se ei oikein riitä, ja tie poikkeustapausten erikoistuille on taas avattu, jolloin kansalaispalkan pointti katoaa.
Tonille: joo, olen samaa mieltä, että sosiaaliset juuret ovat varmasti hyvin samankaltaiset. Itse kuitenkin pidän prekariaattiliikkeen vetopohjaa kuitenkin rajallisempana kuin 60-luvun radikalismin, kun koko ikäluokka ei tätä samaa tuskaa pode.
Comment by Jussi — 24.07. 2006 @ 13:07
Joo, kansalaispalkan perusideaa kannatan kyllä, mutta tähän mennessä esitetyt arviot “kuukausipalkasta” vain ovat niin korkeita, että ne nielisivät koko valtion budjetin. Ja pelkäänpä, että Jussi on siinä oikeassa, että mikään kansalaispalkka ei voisi korvata kaikkia harkinnanvaraisia tukia, vaan suuri osa byrokratiasta jäisi kuitenkin elämään (esimerkiksi asumistuki kalliiseen Helsinkiin, kuljetustuki liikuntakyvyttömille, kultuurituet vähemmistöille, kuten romanien kansallispukuraha, pitkäaikaistyöttömien kuntoutustuet jne.). Jos nykyistä systeemiä saataisiin järkeistettyä niin sitä tuskin kukaan vastustaisi.
Comment by Toni — 24.07. 2006 @ 13:24