Jos L�hi-Id�n kriisi

Jos lähi-idän kriisi olisi

1930-luvun Hollywood-elokuva Beirutin sataman savuisessa kapakassa suunniteltaisiin, kuinka Israelista varastettu kallisarvoinen heprealaispatsas saadaan merisaaron läpi ostajalle Maltalle. Kohtalokas nainen paljastuu Israelin agentiksi, jonka käsissä ovat koko konfliktin avaimet. ‘We’ll always have Haifa.’

Konsoliroolipeli niin kriisiä ratkomaan lähetettäisiin kolme teini-ikäistä poikaa, pelkkiin alusvaatteisiin pukeutunut supermalli ja puhuva kissa. Kun nelikko on nuohonnut neljä kuukautta Libanonin alla sijaitsevassa luolakompleksissa ja ihastellut supermallin ei-yhtään-fallistista miekkaa on se tarpeeksi vahva kohdatakseen Beirutin palatsin suuren salaisuuden. Saako kissa lopussa libanonilaisnarttunsa vai ei?

Modernistinen romaani ei koko sodasta tarvitsisi välittää hevon kettua, sillä sillä hetkellä El Minan takaa puhaltanut tuuli painoi hänen päänsä suurkaupungin vilinään, hänen sielunsa yhä syvemmälle ihmisyyden yksinäiseen kokemukseen. Kaduilla hoippuessaan hän oli nimetön.

1980-luvun toimintaelokuva niin Hizbollahin kahdelle panttivangille olisi rakennettu paaluista sata metriä halkaisijaltaan oleva leiri, jota vartioi neuvostoliittolaisista sotilaista ja arabifundamentalisteista koottu eliittijoukko. USA:n eliittisotilas tappaisi kaikki jousiaseella ja kohtaisi kliimaksissa järjestelmien aseettomassa kamppailussa leirin sadistisen neuvostojohtajan.

Salaiset kansiot -jakso niin Israel olisi aloittanut koko konfliktin kiinnittääkseen huomion muualle kun maailmanpolitiikka hallitsevat avaruusoliot hakevat Ariel-sanin kotiin. Mossad voisi ampua nuuskivan Mulderin koska tahansa mutta tyytyy täyttelemään lomakkeita joilla agentti voidaan ehkä erottaa kolmen vuoden kuluttua.

Totta niin aikamoinen joukko ihmisiä olisi ns. pississä.