Osmon vai Risto EJ:n jengissä?
Luomukeskustelun siivittämänä pohdin vielä hetken maailmankuvien polarisoitumista suomalaisessa yhteiskunnassa, varsinkin nuoren “älymystön” keskuudessa. Joko olet puolellamme tai olet meitä vastaan -ajattelu näyttää kiusallisen yleiseltä, ja kuten edellisen postin kommenteissa taidettiin todeta, se haittaa järkevää keskustelua poliittisen spektrin molemmilla laidoilla.
Nykyinen “ajatteleva nuoriso” jakaa itsensä mielellään tasan kahteen leiriin: luomuelämää ja kaikkea hyvää rakastavaan, kaikkien taiteiden ja vasemmistonostalgian vihertävään ihmisrakkaaseen leiriin ja toisaalta talousvetoiseen, kilpailun ja markkinoiden kaikkivoipaisuuteen uskovaan, perinteisiin arvoihin ja ah-niin-turvallisen militaristiseen ulkopolitiikkaan luottavaan globalismileiriin.
Keskustelua tässä haittaa lähinnä se, että kumpikin leiri pitää kiinni mustavalkoisesta maailmankuvastaan eikä edes halua yrittää nähdä niitä kuuluisia harmaan sävyjä. Lähes kaikki ilmiöt tupataan luokittelemaan joko omaan tai vastustajan leiriin ja tuomitsemaan tai hyväksymään sen mukaisesti.
Näin on tietysti ollut tietyllä tapaa koko vasemmisto-oikeisto -politiikan ajan, mutta nykyisellä elämänpolitiikan aikakaudella asenne panee kyllästyttämään hyvin nopeasti. Järkevä keskustelu (puhun nyt siis ihan kapakkatasosta) vaikkapa kehitysyhteistyöstä, markkinaohjauksesta, Tobinin verosta tai uusiutuvien energialähteiden merkityksestä on mahdotonta, koska kumpikin puoli on ottanut omat juttunsa annettuina, eikä suostu edes keskustelemaan niistä.
Kai tämä on sitten sitä köyhää keskustelukulttuuria, en tiedä. Itse joka tapauksessa pysyn mieluusti erossa molemmista leireistä, yksisilmäisyys kun on aina potentiaalisesti vaarallista.
(Ja ei, en äänestä maalaisliittoa vaikka pakottaisitte)
Tää merkintä tuntuu, jos mahdollista, vieläkin provosoivammalta kuin tuo edellinen.
Ja keskustelu alkakoon jälleen!
Comment by Heta — 08.06. 2006 @ 15:32
Siis Osmo ja Ristohan on samassa “liberaali”leirissä
Comment by No tosi anonyymi niinku — 08.06. 2006 @ 15:46
Ei toi polarisaatio ole ehkä niinkään ihmisten ominaisuus, kuin tiettyjen kysymysten ja tilanteiden, joissa ne kysymykset nostetaan esiin. Tai ainakin siltä tuntuis.
Mikä tahansa kysymys, jonka vastausvaihtoehtoihin voi keskustelutilanteessa projisoida stereotyyppisiä ryhmäidentiteettejä ja näiden vastapooleja, polarisoi keskustelun nopeasti, koska ihmiset tapaavat naurettavalla säännönmukaisuudella ajatella stereotyyppien ja (perusteettomasti) yhteen niputettavien ominaisuuksien kautta.
Esimerkkinä just noi ympäristökysymykset, ja vaikka monikulttuurisuuteen liittyvät kysymykset: jos sä esität vastauksen kysymykseen tietyllä tavalla oikeassa tilanteessa, jengi olettaa loput sun ajattelumaailmastas.
Esim. jos sä ilmoitat syöväs luomua, niin sä varmaan myös halaat puita ja oot kasvissyöjä ja tykkäät eläimistä ja luulet, että maailma pelastetaan piehtaroimalla iloisesti pellolla marisätkä huulessa. Tai jos sä kyseenalaistat tiettyjen somalinuorten vapaa-ajanharrastuksia, sulla on varmaan rasistisia mielipiteitä, vihaat muukalaisia ja äänestät äärioikeistoa.
Se, että sä tossa ylhäällä ryhdyt jakamaan nuorisoa liian herkästi leireihin on just stereotypioimiseen sortumista. Sterkkoja pitäs pikemminkin yrittää purkaa sitä mukaa kun niihin törmää, koska ne just pilaa kaiken järkevän keskustelun.
Toinen juttu on siinä, että ihmisten on vaan opeteltava ajattelemaan ja keskustelemaan väitteiden, ei ¤väittäjien¤ ominaisuuksien termein. Siihen ei kai auta muu kuin itsepintainen sparraaminen ja jonkun kuivan filosofian opiskelu.
Comment by Markus — 08.06. 2006 @ 16:13
“Se, että sä tossa ylhäällä ryhdyt jakamaan nuorisoa liian herkästi leireihin on just stereotypioimiseen sortumista.”
Totta. Tosin jakamisen syy tässä oli nimenomaan purkaa jakoa, yrittää kirjoittaa auki noita stereotypioita niinkuin sinäkin teit.
Heta: mitäs provosoivaa tässä on?
Comment by Jussi — 08.06. 2006 @ 16:17
Mistä sitä loppujen lopuksi tietää, jospa meitä ihmisiä on vain tasan kahta laatua, meitä ja niitä toisia
Comment by bi-darwinisti — 08.06. 2006 @ 17:05
Kolmaskin Isänmaan Toivojen leiri tuntuu olevan: poliittisesti sitoutumattomia kyynikkoja, jotka epäilevät kaikkea paitsi omaa eksentristä tyylitajuaan pukeutumisessa. Lajin edustajia voi bongata yliopistolla, etenkin sosiofilolingvisti-possessa. Sosiologian lehtori nimitti heitä halventavasti “yksityisajattelijoiksi”: muille naureskeleva pilkkakirves luulee keksineensä baarissa uniikin ajatuksen, joka on suuren teorian alku. Itse asiassa hän ehkä ensimmäistä kertaa todella ymmärsi jonkin tenttikirjassa kuvatun teorian.
Jos stereotypioista haluaa päästä eroon, voi laskea sen ensimmäisen kiven takaisin maahan ja lopettaa itse karkeiden poliittisia eläimiä koskevien yleistysten viljely.
Polarisaatio mediassa on rapakon takana viel rankempaa kuin täällä. Kaikkea argumentoidaan puolesta/vastaan -tasolla.
Pitäisikö meikäläiseen yhteiskunnalliseen keskustelukulttuuriin hakea eväiksi smörrebrödiä? Ruotsalaiset hakemalla hakevat konsensusta vaikka maailman tappiin asti.
Comment by Thank you for smoking — 08.06. 2006 @ 17:09
“Pitäisikö meikäläiseen yhteiskunnalliseen keskustelukulttuuriin hakea eväiksi smörrebrödiä? Ruotsalaiset hakemalla hakevat konsensusta vaikka maailman tappiin asti.”
Vittuun ruotsalaiset lihapullineen. Minä tapan.
Comment by Ananias — 08.06. 2006 @ 17:18
“Sosiologian lehtori nimitti heitä halventavasti “yksityisajattelijoiksi”: muille naureskeleva pilkkakirves luulee keksineensä baarissa uniikin ajatuksen, joka on suuren teorian alku.”
Joo, ei kantsi ajatella omillla aivoillaan mitään, joku muu on kuitenkin kelannu ne kelat jo ennemmin. Paras vaan uskoa kaikki, mitä soossilehtori sanoo, ja olla ainoastaan “silleen oikeella tavalla” kriittinen.
Oikeessahan sä siinä oot, että yliopistokyynisyys on ihan yllätyslatteeta ja oikeestikin ihmeen stereotyyppistä. Mut sitä kai se vähän teettää, kun ajattelee kelaavansa sitä isoo diippiä kelaa. Anteeksiannettavaa, josko valitettavaa.
Hämmästyttävää kyllä, mul ei kyl tuu mieleen yhtään tätä stereotypiaa vastaavaa ihmistä mun tuntemistani sosiofilolingivisteistä. Ehkä mä tunnen vaan vääriä tyyppejä, tai jotain.
Comment by Markus — 08.06. 2006 @ 20:03
“Jos stereotypioista haluaa päästä eroon, voi laskea sen ensimmäisen kiven takaisin maahan ja lopettaa itse karkeiden poliittisia eläimiä koskevien yleistysten viljely.”
Ja olla vaan ihan hiljaa ja valita puolensa?
En argumentoinut konsensuksen puolesta vaan sokeaa lampautta vastaan. Omilla aivoillaan saa ajatella, eikä tarvitse lukita mielipiteitä johonkin ideologiseen raamiin, joka ei jousta vaikka usein tarvetta olisikin.
Onko sitten sattumaa, että tietyt mielipiteet (incl. elokuvat, yhtyeet, lehdet) esiintyvät usein yhdessä?
Minä kutsuisin sitä radikalismifaniudeksi tai joksikin muuksi Nirvanan julisteiden seinälle liimailun jatkeeksi enemmän kuin itse ajatteluksi, vähän niin kuin Markuskin tuossa sanoi.
Ja yliopistokyynisyyden vankkana harrastajana ehdotan perustettavaksi Helsingin yliopiston kyynikot ry:tä, jossa voimme vapaamielisesti ylenkatsoa ideologioihin sitoutuneita kollegojamme ja perustaa radikaalin rentoja ilmaislehtiä aidoilla 70-luvun futoneilla istuen.
Who’s with me?
Comment by Jussi — 08.06. 2006 @ 20:40
“Onko sitten sattumaa, että tietyt mielipiteet (incl. elokuvat, yhtyeet, lehdet) esiintyvät usein yhdessä?”
Fuck it! Minä kerron, mitä se oikein on! Se on NIIDEN salaliitto MEITÄ vastaan. Salaliitto, se se on!
Comment by No tosi anonyymi niinku — 08.06. 2006 @ 21:02
I’m with you ;D
Comment by Heta — 08.06. 2006 @ 21:12
“Ja olla vaan ihan hiljaa ja valita puolensa?”
Eikö stereotypioiden käytölle ole muuta vaihtoehtoa kuin hiljeneminen?
On vaikeaa olla olematta lammas. Ihminen haluaa yhtä aikaa paradoksaalisesti kuulua johonkin porukkaan ja seisoa itsenäisenä muista erillään.
En osaa itse vieläkään oikein valita karsinaani ja siksi olen edelleen yliopistokyynikko-laarissa. Tulee turvaton olo, jos sielt lähtee hortoilemaan ja huomaa lähteneensä oikealle tai vasemmalle.
Comment by Sosiaalipornon paluu — 09.06. 2006 @ 09:32
Käsitteen yksityisajattelija pointti oli siis siinä, että henkilö luulee elävänsä muiden yläpuolella ja keksivänsä oman superiöörin älynsä kautta ihan uusia ihania asioita, tunnustamatta tai tunnistamatta muualta imemiään vaikutteita.
Comment by Smog — 09.06. 2006 @ 09:35
“Käsitteen yksityisajattelija pointti oli siis siinä, että henkilö luulee elävänsä muiden yläpuolella ja keksivänsä oman superiöörin älynsä kautta ihan uusia ihania asioita, tunnustamatta tai tunnistamatta muualta imemiään vaikutteita.”
Tässähän alkaa olla seuraavan City-lehden pääkirjoitus koossa.
Erittäin hyvää tekstiä myös HYYKYY:n ohjelmajulistukseen. Enää tarvitaan huvila, jossa voi katsella buurisotaa ja upota täydelliseen dekadenssiin.
Comment by Jussi — 09.06. 2006 @ 10:35
Enää pitäisi tietää, keitä ovat Osmo ja Risto EJ ???
Comment by nyt — 09.06. 2006 @ 10:35
“Käsitteen yksityisajattelija pointti oli siis siinä, että henkilö luulee elävänsä muiden yläpuolella ja keksivänsä oman superiöörin älynsä kautta ihan uusia ihania asioita, tunnustamatta tai tunnistamatta muualta imemiään vaikutteita.”
Youza youza, meni jakeluun, mutta onko sellaisia olemassa? Kyllä suurin osa mun tuntemista sosiofilolingviineistä on edes sen verran nyörää väkeä, että tunnistavat kiitollisuudenvelkansa jättiläiselle, jonka harteilla seisovat. Yritäpä itte duunata jotain helvetin filosofiaa vaikka kaksin vuotta ilman, että sulla tulee fiilis, että “Voi saatana, kaikki on kelattu jo”, “kaikki muut bonjaa nää jutut mua paremmin” tai “tänkin kelan mä oon jostain ripannu”:-P
Jotenkin tuntuu siltä, että toi sun soossimestarisi haluu vaan keksiä uuden synonyymin ‘itsekeskeiselle mulkulle’ tai ‘nyrkillä tapettavalle älykölle’ ja esittää, että siinä on jotain hienoa ja sÃ¥siÃ¥luugista.
Mikäs siinä, mutta puhuisi asioista niiden oikeilla nimillä: miten sen mielestä yliopistolla kaikki jengi on tappi hanurissa ja täynnä omaa shaittiaan;-) (Erotuksena muusta ihmiskunnasta?…)
Comment by Markus — 09.06. 2006 @ 11:34
City-lehtisolvaus! Pahempaa kuin Hitler-kortti. Jussi ampuu kovilla.
“Yritäppä ite duunata jotai—”
Arvaa miks gradu meni uudestaan mietintämyssyyn?
“Jotenkin tuntuu siltä—”
Noro syö varmaa fukseja aamupalaksi. x_X
Comment by SK (ei, ei se ravintolatyyppi) — 09.06. 2006 @ 11:59
Pitäisikös tätä nyt sitten tulkita niin että mikäli “valitsee puolensa” ja toimii aktiivisesti vaikkapa poliittisessa puolueessa joidenkin hyvinä pitämiensä päämäärien eteen on automaattisesti kykenemätön itsekritiikkiin, kyseenalaistamiseen ja keskusteluun? Mun kokemukseni mukaan poliittinen toiminta pikemminkin edesauttaa itsekritiikkiä, koska se pakottaa perustelemaan näkemyksiään ja tutustumaan muiden mielipiteisiin. Voi jopa olla että joutuu kyseenalaistamaan sen oman porukan mielipiteitä käytännössä eikä vain periaatteessa. Näin siis mikäli oikeasti tehdään politiikkaa eli toimitaan myös sen oman karsinan ulkopuolella eikä tyydytä selkääntaputteluun parin samanmielisen kanssa. Enkä mä nyt yritä sanoa ettei tyhmiä tai yksisilmäisiä poliitikkoja ole. Sanonpa vain, ettei leiriytyminen tarkoita kivettymistä.
Comment by Seppo — 12.06. 2006 @ 14:49