Tämä siis jotenkin erillään siitä, onko luomun valitseminen aina perusteltavissa eettisillä tai järkisyillä. Usein se varmasti on perusteltavissa, ehkä ei aina, ainakaan ehdottomasti ja mustavalkoisesti. En ole perehtynyt asiaan tarpeeksi sanoakseni mitään varmalta tuntuvaa, mutta sanoinpa silti jotain.

Aleksi tiivisti jotain keskustelusta aika hyvin blogissaan täällä:
http://jatkuva.funktio.net/2006/06/06/luottaen-kuluttamisesta/

“Tietyllä tapaa on helppo olla samaa mieltä Jussin kanssa siitä, että tunteisiin, kuten yhteisöllisyyden hakemiseen perustuva brändiuskollisuus on ristiriidassa armotonta älyllisyyttä korostavan vastuullisen kuluttamisen kanssa.

…

Täydellisen vastuullinen kuluttaja on nimittäin silkkaa fantasiaa, samanlaista kuin tyypillinen kansantaloustieteen käsitys ihmisestä kaavoihin sopivana rationaalisena toimijana, jonka toiminta tähtää kaikkien prosessien optimointiin. On älyllistä epärehellisyyttä vaatia luomun suosijoilta täydellisen armotonta rationaalisuutta. Eihän sellaista kukaan vaadi muiltakaan kuluttajilta.”

Aleksi on tässä aivan oikeassa, ja tässä on koko tämän kohkaamisen koko pointti oikeastaan: luomun ostaminen ei ole läheskään kokonaan rationaalis-eettistä järkeilyä vaan mitä suurimmassa määrin feelgood-irrationaalista.

Enkä sano että siinä olisi sinällään mitään pahaa.

Toi Niken yms. Klassisten Pahojen Brändien homma on kanssa aika kimura; Nikehän yhtiönä hoitaa vaan konsepti- ja tuotesuunnittelun ja brändäyksen, ja ostaa alihankintana itse tuotteet, vähän niin kuin tennissukkien Nokia.

Kenelle tollaisessa ihmeen postmodernissa konsepti- ja verkostotaloudessa vastuu sitten oikein kuuluu, ja missä vedetään rajat sille, kuinka paljon informaatiota firma on velvollinen alihankkijoistaan hankkimaan?

Ja toisaalta, jos ne kerran reagoi boikotteihin ja yrittää tsempata, eikö ole huono signaali jatkaa itsepintaisesti boikottia?

Ei sinänsä, että mä mitään Niken tuotteilla tekisin, noi on vaan noita näkökulmia. Boikotit on tosi jees, varsinkin kun mikään muu kommunikaatio ei tunnu sinne rahapamppujen kaaliin menevän.

Kyllä, en ylistänytkään missään vaiheessa Nike-tyylisiä brändejä. Asia ei kuitenkaan ole myöskään niin, että Nike ja luomu olisivat jotenkin polaariset vastanavat – maailma ei ole mustavalkoinen, eikä luomu lähelläkään vitipuhtoista (kuten ei mikään).

Jos brändillä rahastaminen huolestuttaa niin luomun luulisi olevan pienimpiä huolia markkinoillamme?

Mutta keskusteluhan alkoi, joten ainakin se toimi.

Näin on, huonosti muotoiltu teksti, jos sen oli tarkoitus olla arvoneutraali.

Tulisit tehtaallemme töihin. Meillä ei ideologiat paina eikä tarvitse piilotella brändejä. Meillä tehdään rahaa, miettikööt muut sitä etiikkaa.

Ehkä sun yritykses vähän seivata siellä aloituspostauksessa ei ihan toiminu tarkoitetulla tavalla.

Kaikki potentiaalinen räjähdysherkkyys on osa just tota ympäristökysymysten polarisoituneisuutta mistä mä puhuin, erityisesti täällä Suomessa. Joko sä oot yleisen tulkintaperiaatteen mukaan tosi puolesta (patukkapäisten puunhalaajien leirissä) tai tosi vastaan (isänmaallis-sisäsiittoisen grillilerssikansan leirissä), minkä takia järkevä keskustelu ympäristökysymyksistä joka tasolla tökkii ihan sikana.

Eikä asiaa auta ollenkaan, että meillä on kaikkia näitä fanaattisia “ilmastonmuutosta ei tapahdu” -pseudotiedepellejä ja eläinoikeusvandaaleja provosoimassa ja kärjistämässä vastakkainasettelua.