Luomusta vielä: brändi se on
Muotoilen luomupostissa ilmeisesti hiukan epäselvästi ilmaisemiani asioita tähän uudelleen muutaman pohdinnan/väittämän muotoon. Korostan myös että nämä ovat testattavia pohdintoja, eivät mielipiteitä. Minulla ei ole varsinaista mielipidettä luomusta, ostan sitä ruokaa mikä maistuu hyvältä.
En yritä tällä todistaa minkään ylikansallisen yhtiön paremmuutta vaan lähinnä miettiä mielenkiintoista kysymystä siitä, mitä luomua ostettaessa oikein ostetaan. Lopulta väitän, että sitä ostettaessa ostetaan mielikuvaa tai ideologiaa enemmän kuin itse ruokaa, kuten missä tahansa brändissä (kiitos Aleksi).
1) Luomu ei ole mitenkään erityisesti ‘eettistä’
Tämän pitäisi olla aika selvä. Käsissä ei ole tutkimusaineistoa, mutta väittäisin, että luomun mielikuvaan liitetään asioita kuten lähellä tuotettu (ei usein pidä paikkaansa), epäteollinen (ei suurimassa osassa tuotteita pidä paikkaansa) ja eettinen (ei yleensä ottaen pidä paikkaansa, eettisyyden määrittely tulee erittäin suureksi ongelmaksi).
2) Luomun ekologisuus on kiistanalaista
Jos vertailuun otetaan ei-luomutomaatti ja luomutomaatti ekologisen selkärepun ero ei käsittääkseni ole kovinkaan suuri johtuen lähinnä luomutilojen sijainnista harvemmassa (kuljetuksen päästöt) ja viljelyn vaatimasta suuremmasta työmäärästä (koneiden päästöt). Mutta tästä toki on monensuuntaisia tutkimuksia ja luvut vaihtelevat tuotteittain.
3) Luomu ei välttämättä ole terveellisempää
Luomun terveyseduista ei käsittääkseni ole selkeää näyttöä. Syövän ei ole voitu osoittaa suoraan johtuvan elimistöön kerääntyvistä säilöntäaineista, pikemminkin kyseessä on monien tekijöiden yhteisvaikutus, johon esimerkiksi ilmansaasteet liittyvät kiinteästi.
4) Luomua ostettaessa ostetaan ideologiaa
Jos edellä olevat pitävät edes osittain paikkansa niin luomun ostamista ei voida (ainakaan kokonaan) perustella terveydellisillä syillä. Tällöin siitä tulee yksiselitteisesti brändi, ideologia.
Väitän siis, että luomua ostettaessa ostetaan ideologiaa, tietynlaista vihreää maailmankatsomusta, joka on sitoutunut luomun brändiin. Tätä kuvastaa myös luomun asemointi vastaleirin kielellä ‘kettutyttöradikalismiin.’ Luomu on itse asiassa siis ideologinen tuote, jonka varsinainen funktio ei välttämättä ole itse ruoassa tai sen maussa, vaan ideologisessa kamppailussa, jota sen katsotaan (tuotteen sisällöstä osin riippumatta) edustavan.
Niin paradoksaalista kuin se onkin, niin kaupallisesti (massa)tuotettua luomua ostetaan kalliilla rahalla epäkaupallisen ideologian tukemiseksi. Uskon viljelijän joka tapauksessa nauravan koko matkan pankkiin.
Kriittisyys varmasti kannattaa. Esim. käsittääkseni luomueläintilojen kohdalla valvonta vaihtelee todella paljon.
Kommentti kohtaan 3): ei välttämättä olekaan. Mutta luomutuotteita ostavat ihmiset ostavat niitä yleensä nimenomaan kategorisesti. Ja tarjolla olevat luomutuotteethan taas ovat usein esim. täysjyväpitoisempia, joten kyllä heille sitä kautta syntyy varmasti ruokavalio, jonka voisi jo väittää olevan kokonaisuutena terveellisempi.
Ja kyllä mä ainakin ostan luomua, koska vaikkei sekään nyt supereettistä olisi, niin ehkä se tuntuu kuitenkin ainoalta, joka ansaitsee (edes sen ideologisen) tsempparipalkinnon. Sitä on kuitenkin oppinut ajattelemaan, että omilla kulutusvalinnoilla on seurauksia.
Ja yksi suuri syy luomun ostamiselle on tietysti se, että mun laktoosi-intolerantikon vatsani kestää luomumaitoa. Tuskin siinä kyse mistään uskonnon kaltaisesta ihmeplasebosta on, vaikka kummallinen yhtälö onkin.
Comment by Heta — 06.06. 2006 @ 09:57
Sen verran ansiokkaasti kykenet puolustamaan ruoan massatuotannon etuja, että tulisitko Jussi meille tänne tupakkatehtaaseen töihin? Meilläkin on tällainen hieman kyseenalainen tuote, joka tarvitsisi kaltaisiasi puolestapuhujia.
Comment by Mies Amerilta — 06.06. 2006 @ 10:21
Käsittääkseni eläintuotteissa, jos niitä käyttää, luomun “eettisyys” on selkeämpää kuin vaikkapa kasviksissa.
Toisaalta, vaikka luomun etu olisi pieni suhteessa hintaeroon ja hinnalla ostettaisiin ideologiaa, se on edes jotain. Sen ostaminen osoittaa, että kuluttajat ovat kiinnostuneita siitä, mistä ruoka tulee ja miten, vaikka toteutuksessa olisi puutteita. Järjestelmiä voidaan kehittää ja parantaa, jos idealle löytyy tukea.
Miksi viljelijä nauraa koko matkan pankkiin? Jääkö luomusta viljelijän käteen aina merkittävästi enemmän kuin “tavallisesta” maataloudesta? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että luomuviljelijöiden salaliitto on keksinyt huijauksen, joka on heille ehtymätön rahasampo ja kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa. Jos näin on, mikseivät kaikki viljele luomua? Miksi saan hakemalla hakea lähikaupastani luomutuotteita?
Comment by Tuukka — 06.06. 2006 @ 11:02
“Sen verran ansiokkaasti kykenet puolustamaan ruoan massatuotannon etuja, että tulisitko Jussi meille tänne tupakkatehtaaseen töihin? Meilläkin on tällainen hieman kyseenalainen tuote, joka tarvitsisi kaltaisiasi puolestapuhujia.”
Itse asiassa en puolustanut ruoan massatuotannon etuja, minkä huomaat jos itse asiassa luet ko. merkinnän, hyvä nimimerkki.
Ja kommenttiisi sisältyvä väite siitä, että luomu ei olisi massatuotettua on soopaa.
Sen viljely ei usein juuri eroa normaalista viljelystä muuten kuin käytettyjen aineiden osalta, samassa myllyssä ne luomujauhot jauhetaan mutta eri jyvistä vain.
Comment by Jussi — 06.06. 2006 @ 12:07
“Miksi viljelijä nauraa koko matkan pankkiin? Jääkö luomusta viljelijän käteen aina merkittävästi enemmän kuin “tavallisesta” maataloudesta? Kirjoituksestasi saa sen kuvan, että luomuviljelijöiden salaliitto on keksinyt huijauksen, joka on heille ehtymätön rahasampo ja kuluttajaa viedään kuin pässiä narussa.”
En sanonut että näin välttämättä tapahtuu, mutta potentiaali tähän on olemassa. Jos jollain tuotteella aletaan rahastaa niin siihen pitää mitä suurimmassa määrin puuttua - jo kuluttajan edun nimissä.
Se miksi luomutuotteita on vaikea löytää kaupasta liityy varmasti juuri niiden hintaan: kun hinnat ovat korkeat ei ole hirveästi kysyntää.
Huomauttaisin tuotteiden eettisyydestä myös vielä sen verran, että olen nähnyt laskelmia (New Yorkerissa), että kaiken maailman elintarviketuotannon muuttaminen luomuksi vaatisi käytännössä planeetan väkiluvun vähentämistä kahdella miljardilla.
Comment by Jussi — 06.06. 2006 @ 12:17
Hmm. Jaa. Tässä muutama vasta-argumentti.
“Luomu ei ole mitenkään eritysesti ‘eettistä’… …eettisyyden määrittely tulee erittäin suureksi ongelmaksi.”
Valitettavasti tämä ei ole luomun, vaan etiikan ominaisuus. Kuka sanoo, että eettisyys on helppoa? Eettisyys ei yleensä ole ollenkaan helppoa, ongelmatonta ja valmiiksi pureksittua: sen sijaan tosiasioiden kieltäminen, itsepetos, välinpitämättömyys ja ajattelemattomuus ovat.
Jos lähtee sille tielle että pyrkii eettisesti mielekkääseen elämään, ei voida olettaa, että se olisi jotenkin vaivatonta. Se, että jonkun asian päätteleminen on vaikeaa, ei tarkoita, että niin ei pitäisi tehdä (tai että päätelttelyssä ei voitaisi päästä mielekkäisiin vastauksiin).
“Luomun terveyseduista ei käsittääkseni ole selkeää näyttöä. Syövän ei ole voitu osoittaa suoraan johtuvan elimistöön kerääntyvistä säilöntäaineista…”
Syöpähän on vain yksi sairaus monista. Hyönteismyrkkyjen vaikutuksista ihmiselimistöön on vaikka mitä todisteita, samoin joidenkin käytettyjen säilöntäaineiden. Esim. sukusolut varastoivat paljon kaikkea skeidaa, eli useiden tällaisten ympäristömyrkkyjen vaikutus näkyy vasta oikeastaan seuraavassa sukupolvessa.
Ensinnäkin, luomun terveysvaikutus on ns. negatiivinen, eli luomun kuluttaminen pikemminkin on aiheuttamatta kuin aiheuttaa vaikutuksia elimistössä. Tällaisen vaikutuksen toteaminen on mahdotonta, varsinkin tilanteessa jossa koe-eläimenä toimiva ihminen kuluttaa paljon muutakin kuin luomua.
Toiseksi, kyse on todistustaakalla pelaamisesta. Miksi luomuintoilijan on todistettava tuotteensa erityisen terveelliseksi? Eikö sen taakan pitäisi olla pikemminkin kemian teollisuudella?
Se, että jostain ei ole todisteita olemassa, ei kerro toistaiseksi muusta kuin tutkimuksen puutteesta. Todistustaakan siirtämistä vastaanhan kemian teollisuus yrittää par’aikaa lobbata EU:n kemikaalidirektiivin laadinnassa.
“Väitän siis, että luomua ostettaessa ostetaan ideologiaa, tietynlaista vihreää maailmankatsomusta, joka on sitoutunut luomun brändiin.”
Erotuksena esim. lääkkeistä, joiden vaikutuksia emme tunne? Yhtä lailla ostamme “mielikuvaa” terveydestä, kun haemme antibioottikuurin keuhkoputkentulehdukseen, tai esim. rabiesrokotuksen kiimaisten majavien puremia vastaan.
Todellisuus tuotteen takana on musta laatikko, oli kyseessä mikä tahansa tuote. Luomu on voimakkaasti sertifioitu “brändi”, eli väitteisiin luomun ¤tuotannollisesta¤ ekotehokkuudesta voi tiettyyn pisteeseen saakka luottaa, vaikka varmuutta siitä ei tietenkään ole.
Loppu on yksilön järjenkäytöstä kiinni, eli voi miettiä ihan itse arvojaan vasten, ostaakko lennätettyjä luomutomaatteja vai kotimaisia kasvihuonetomaatteja.
Luomun ongelmahan - aivan oikein huomattu, Jussi - Suomen markkinoilla (erotuksena esim. Brittien vastaavaan) on juuri asiakaskunnan polarisoituminen ideologisen latauksen vuoksi. Se ei kerro sinänsä niinkään tuotteesta itsestään, kuin suomalaisten ihan helvetin idioottimaisesta suhtautumisesta mihinkään ympäristöön ja ekologiseen liittyvään. Ei vähiten kiitos Greenpeacen ja eläinoikeusaktivistien älykkäiden julkisuustempausten 1980- ja 90-luvuilla, onneksi olkoon vaan sinnekin.
Comment by Markus — 06.06. 2006 @ 12:44
“…kaiken maailman elintarviketuotannon muuttaminen luomuksi vaatisi käytännössä planeetan väkiluvun vähentämistä kahdella miljardilla.”
Ei kai kukaan täysjärkinen kaikkea tuotantoa luomuksi olisi muuttamassakaan, vain sen verran että maapallon kantokykyisyydessä saavutettaisiin joku järkevä tasapainotila. Eli jonkun verran lisää luomua ja vähemmän tehotuotantoa.
Comment by Markus — 06.06. 2006 @ 12:48
“…kaiken maailman elintarviketuotannon muuttaminen luomuksi vaatisi käytännössä planeetan väkiluvun vähentämistä kahdella miljardilla.”
“Ei kai kukaan täysjärkinen kaikkea tuotantoa luomuksi olisi muuttamassakaan, vain sen verran että maapallon kantokykyisyydessä saavutettaisiin joku järkevä tasapainotila. Eli jonkun verran lisää luomua ja vähemmän tehotuotantoa. ”
No juu, ja on tietenkin hyvä pitää mielessä, että maailmassa on nykyiselläänkin nälänhätää ja aliravitsemusta, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö maailmassa ruoka riittäisi. Suhtautuisin varauksella tuon tyyppisiin laskelmiin. Epäilen myös, että niissä ei ole otettu huomioon sitä, että tarpeen vaatiessa resursseja olisi mahdollista myös siirtää suoraan ravinnontuotantoon esim. leikkokukkaviljelmiltä.
Ja totta myös, kuten Markus yllä sanoo, ei ehkä kaikkea luomuksi, kunhan joku tasapaino löytyisi. Epäilen silti vahvasti, että luomutuotantoa olisi mahdollista lisätä merkittävästikin.
Comment by Pia — 06.06. 2006 @ 14:05
“Luomun ongelmahan - aivan oikein huomattu, Jussi - Suomen markkinoilla (erotuksena esim. Brittien vastaavaan) on juuri asiakaskunnan polarisoituminen ideologisen latauksen vuoksi. Se ei kerro sinänsä niinkään tuotteesta itsestään, kuin suomalaisten ihan helvetin idioottimaisesta suhtautumisesta mihinkään ympäristöön ja ekologiseen liittyvään. Ei vähiten kiitos Greenpeacen ja eläinoikeusaktivistien älykkäiden julkisuustempausten 1980- ja 90-luvuilla, onneksi olkoon vaan sinnekin.”
Tämä on nimenomaan se mitä yritän tässä epätoivoisesti sanoa. Luomusta on tullut paljon enemmän kuin kurkkua leivän päällä, siitä on tullut jonkinlainen absurdi ideologinen taistelutanner (Suomessa siis, esim. Amerikassahan esimerkiksi Whole Sale -luomuketju porskuttaa mainiosti).
Eikä minulla tässä sinänsä ole mitään ideologista motiivia dissata luomua syystä tai toisesta, lähinnä pohtia sitä dynamiikkaa mikä oudon ideologisesti latautuneen konseptin takaa löytyy.
Näistäkin kommenteista voisi päätellä, että aiheessa on jotain kummallisen räjähdysherkkää.
Comment by Jussi — 06.06. 2006 @ 14:25
“Näistäkin kommenteista voisi päätellä, että aiheessa on jotain kummallisen räjähdysherkkää.”
Ehkä sun yritykses vähän seivata siellä aloituspostauksessa ei ihan toiminu tarkoitetulla tavalla.
Kaikki potentiaalinen räjähdysherkkyys on osa just tota ympäristökysymysten polarisoituneisuutta mistä mä puhuin, erityisesti täällä Suomessa. Joko sä oot yleisen tulkintaperiaatteen mukaan tosi puolesta (patukkapäisten puunhalaajien leirissä) tai tosi vastaan (isänmaallis-sisäsiittoisen grillilerssikansan leirissä), minkä takia järkevä keskustelu ympäristökysymyksistä joka tasolla tökkii ihan sikana.
Eikä asiaa auta ollenkaan, että meillä on kaikkia näitä fanaattisia “ilmastonmuutosta ei tapahdu” -pseudotiedepellejä ja eläinoikeusvandaaleja provosoimassa ja kärjistämässä vastakkainasettelua.
Comment by Markus — 06.06. 2006 @ 14:48
“Ehkä sun yritykses vähän seivata siellä aloituspostauksessa ei ihan toiminu tarkoitetulla tavalla. ”
Näin on, huonosti muotoiltu teksti, jos sen oli tarkoitus olla arvoneutraali.
Tulisit tehtaallemme töihin. Meillä ei ideologiat paina eikä tarvitse piilotella brändejä. Meillä tehdään rahaa, miettikööt muut sitä etiikkaa.
Comment by Mies Amerilta — 06.06. 2006 @ 15:21
Aloitustekstin muotoilu tosiaan antaa ymmärtää jotain periaatteellisempaakin asennetta ko. tuotteita kohtaan.
Mutta keskusteluhan alkoi, joten ainakin se toimi.
Comment by Heta — 06.06. 2006 @ 15:51
Kyllä luomu on brändi, mutta luomutuotteella ja “tavallisella” on sentään jokin ero (esim. eläinten kohtelu eläintuotteiden tuotannossa) toisin kuin Super Good Feelings -t-paidalla ja Nike -t-paidalla, joista jälkimmäinen maksaa 10 kertaa enemmän koska on varustettu logolla johon liitetään mielikuvia menestyksestä.
Jos brändillä rahastaminen huolestuttaa niin luomun luulisi olevan pienimpiä huolia markkinoillamme?
Comment by Tuukka — 07.06. 2006 @ 17:34
“Jos brändillä rahastaminen huolestuttaa niin luomun luulisi olevan pienimpiä huolia markkinoillamme?”
Kyllä, en ylistänytkään missään vaiheessa Nike-tyylisiä brändejä. Asia ei kuitenkaan ole myöskään niin, että Nike ja luomu olisivat jotenkin polaariset vastanavat - maailma ei ole mustavalkoinen, eikä luomu lähelläkään vitipuhtoista (kuten ei mikään).
Comment by Jussi — 07.06. 2006 @ 18:12
Ehkä ne vois tehdä tosta sun “pahasta luomusta” oman, tyylikkään brändinsä ja ideologisen kulutuksen kohteensa. Tyyliin, “Organic - with a vengance!” tai “Evil Organic”. Luomun kokonaiskulutus varmaan nousis. Win win, happy happy, joy joy.
Comment by Markus — 07.06. 2006 @ 18:48
Niin. Jos nyt haluat nähdä maailmassa vain kaksi kategoriaa, pahan ja hyvän niin anna mennä. Se nyt vaan ei mene niin, että tietyt valikoidut asiat ovat Absoluuttista Hyvää ja toiset Absoluuttista Pahaa. Luomu ei ole kumpaakaan, kuten ei Nikekään.
Comment by Jussi — 07.06. 2006 @ 22:01
Joo joo, älä herppaa. Ironiaa, kato. Musta toi “paha luomu” olis vaan oikeesti (oikeesti ja oikeesti…) hyvä brändi. Varmaan sais kaikki paatuneimmatkin köriläät imeskelemään luomuviljeltyjä soijanakkeja ilman, että periaatteet kärsivät.
Toi Niken yms. Klassisten Pahojen Brändien homma on kanssa aika kimura; Nikehän yhtiönä hoitaa vaan konsepti- ja tuotesuunnittelun ja brändäyksen, ja ostaa alihankintana itse tuotteet, vähän niin kuin tennissukkien Nokia.
Kenelle tollaisessa ihmeen postmodernissa konsepti- ja verkostotaloudessa vastuu sitten oikein kuuluu, ja missä vedetään rajat sille, kuinka paljon informaatiota firma on velvollinen alihankkijoistaan hankkimaan?
Ja toisaalta, jos ne kerran reagoi boikotteihin ja yrittää tsempata, eikö ole huono signaali jatkaa itsepintaisesti boikottia?
Ei sinänsä, että mä mitään Niken tuotteilla tekisin, noi on vaan noita näkökulmia. Boikotit on tosi jees, varsinkin kun mikään muu kommunikaatio ei tunnu sinne rahapamppujen kaaliin menevän.
Comment by Markus — 07.06. 2006 @ 22:42
Jepjep, Lidl-luomua kehiin vaan.
Aleksi tiivisti jotain keskustelusta aika hyvin blogissaan täällä:
http://jatkuva.funktio.net/2006/06/06/luottaen-kuluttamisesta/
“Tietyllä tapaa on helppo olla samaa mieltä Jussin kanssa siitä, että tunteisiin, kuten yhteisöllisyyden hakemiseen perustuva brändiuskollisuus on ristiriidassa armotonta älyllisyyttä korostavan vastuullisen kuluttamisen kanssa.
…
Täydellisen vastuullinen kuluttaja on nimittäin silkkaa fantasiaa, samanlaista kuin tyypillinen kansantaloustieteen käsitys ihmisestä kaavoihin sopivana rationaalisena toimijana, jonka toiminta tähtää kaikkien prosessien optimointiin. On älyllistä epärehellisyyttä vaatia luomun suosijoilta täydellisen armotonta rationaalisuutta. Eihän sellaista kukaan vaadi muiltakaan kuluttajilta.”
Aleksi on tässä aivan oikeassa, ja tässä on koko tämän kohkaamisen koko pointti oikeastaan: luomun ostaminen ei ole läheskään kokonaan rationaalis-eettistä järkeilyä vaan mitä suurimmassa määrin feelgood-irrationaalista.
Enkä sano että siinä olisi sinällään mitään pahaa.
Comment by Jussi — 08.06. 2006 @ 08:31
Ottamatta nyt erityisemmin kantaa alkuperäiseen keskusteluun, jäsentäisin tätä seuraavalla väitteellä: luomun ostaminen saattaa olla joillekin nimenomaan oman identiteetin rakentamista ja erottautumisen halua “epäeettiseksi koetusta massasta”. Identiteetin lisäksi näin rakennetaan usein myös omaa alakulttuuria. Tällöin ei aina olla älyllisesti rehellisiä tai valmiita ajattelemaan loppuun saakka.
Tämä siis jotenkin erillään siitä, onko luomun valitseminen aina perusteltavissa eettisillä tai järkisyillä. Usein se varmasti on perusteltavissa, ehkä ei aina, ainakaan ehdottomasti ja mustavalkoisesti. En ole perehtynyt asiaan tarpeeksi sanoakseni mitään varmalta tuntuvaa, mutta sanoinpa silti jotain.
Comment by Juha — 12.06. 2006 @ 13:02