En suosittele kritiikitöntä loikkaa myöskään luomun bandwagoniin.

Lannoitteilla ei ehkä terveysvaikutuksia pahemmin ole, mutta säilöntäaineilla ja hyönteismyrkyillä esim. hedelmissä on, riippuen tökötistä. Monet käytetyistä aineista kertyvät elimistöön, ja pitkällä aikavälillä nostavat yhtä jos toistakin riskiä, ja on vähän avoin kysymys, kuinka paljon niistä saa pestyä pois tai kuinka paljon niistä jää pelkästään hedelmän kuoreen.

Mutta se eettinen puoli tulee esiin lähinnä eläinkunnan tuotteissa, kuten maidossa ja lihassa. Tänhän pitäis olla selvää, ellei aleta saivartelemaan jotain älyttömyyksiä.

Toinen, eettistä perustelua lähellä oleva näkökulma tulee maan kantokykyyn ja kestävyyteen liittyen. Mutta noi pointit hämärtyy helposti, koska niihin liittyy toisinaan lentoliikennettä ja muuta.

Luomu on yhtä tapaussensitiivinen juttu kuin jos tarkasteltaisiin ei-luomua, eli jos joku “kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä”, ihan kritiikittömästi ei kannata siihenkään bandwagoniin loikata.

Pointti tässä on se, että luomu ei itse asiassa ole käytännössä yhtään sen “eettisempää” kuin tavallinenkaan ruoka.

Reilu kauppa on sitten erikseen.

a) Tarkastellessa ekologista selkäreppua on tarkasteltava tuoteryhmäkohtaisesti. Yleistykset kaiken luomun suhteen on yhtä hölmöjä kuin kaiken ei-luomunkin.

b) Eettisyyttä ajaltellessa joudutaan totta kai ajattelemaan eri näkökohtia. Valittavana (suurelle osalle meistä) ei valitettavasti kuitenkaan ole, kasvattaakko itse vai ostaako kaupasta, joten se siitä “eettisestä” valinnasta. On vertailtava keskenään eri ¤ostettavia¤ tuotteita, ja niissä luomu yleensä pärjää.

Pollenin motiivit ovat epäilyttävät.