En ole vielä saanut käsiini Michael Pollanin Omnivore’s Dilemmaa. Mielenkiintoisen oloinen kirja nostaa pöydälle vieläkin mielenkiintoisemman kysymyksen: mitä oikeastaan on luomuruoka (organic) ja miksi sitä ostetaan?
Faktatasolla kysymykseen on helppo vastata: luomu on ilman synteettisiä lannoitteita ja lisäaineita kasvatettua ruokaa – valtionhallinnolla on toki tarjolla tarkempiakin kriteerejä. Mutta miksi luomun mielikuva on positiivinen?
Makuasioista ei voine kiistellä, joten ne pitää jättää tarkastelussa syrjään. Pollanin kirjasta lukemieni artikkelien perusteella luomun ekologisuus voidaan myös kyseenalaistaa: jos mukaan lasketaan kuljetusketju ja luomun vaatima suurempi työn ja maanmuokkauksen määrä ei tuotteen ekologinen reppu loppujen lopuksi ole mahdottoman paljon pienempi.
Pollanin kirjan mielenkiintoisin osuus koskee kuitenkin luomun eettisyyttä: Pollanin mielestä ainoa todellinen eettinen valinta on itse kasvatettu ja tapettu ateria, sillä kaikessa muussa huomioon pitäisi ottaa loputon määrä yksityiskohtia (esim. millä ruoalla luomun lannoittamiseen käytetyn eläinjätteen tuottajaeläintä on ruokittu jne.)
En kiistä luomun tiettyjä etuja, mutta varsinkin suhteellisen suuren hintaeron huomioon ottaen on syytä ostammeko luomua ostaessamme juuri enempää kuin mielikuvaa ja statusta, rahalla ostettua eettisyysleimaa?
Timen kesäliitteen teemaa lainatakseni: ‘Is Sustainability the New Luxury?’
Keskustele Facebook-tunnuksellasi (kommentit julkisia)
5 Comments
Helppoina vastauksina Pollanille:
a) Tarkastellessa ekologista selkäreppua on tarkasteltava tuoteryhmäkohtaisesti. Yleistykset kaiken luomun suhteen on yhtä hölmöjä kuin kaiken ei-luomunkin.
b) Eettisyyttä ajaltellessa joudutaan totta kai ajattelemaan eri näkökohtia. Valittavana (suurelle osalle meistä) ei valitettavasti kuitenkaan ole, kasvattaakko itse vai ostaako kaupasta, joten se siitä “eettisestä” valinnasta. On vertailtava keskenään eri ¤ostettavia¤ tuotteita, ja niissä luomu yleensä pärjää.
Pollenin motiivit ovat epäilyttävät.
Minusta itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisessa ei ole mitään epäilyttävää. Pollan on itse luomuaktivisti myös.
Pointti tässä on se, että luomu ei itse asiassa ole käytännössä yhtään sen “eettisempää” kuin tavallinenkaan ruoka.
Reilu kauppa on sitten erikseen.
Tarkennuksena vielä että oikea kysymys olisi siis että mitä oikein _on_ eettinen ruoka? Miksi lannoitteiden poisjättäminen olisi sen eettisempää kuin niiden käyttäminen (varsinkin kun terveysvaikutukset ovat tutkimusten mukaan mitättömät)?
Onko lannoitteiden terveysvaikutukset se ¤eettinen¤ pointti ollenkaan? Mitä epäeettistä tarkkaan ottaen siinä on, että oma-aloitteisesti ja omasta valinnastaan tärvää oman terveytensä?
Lannoitteilla ei ehkä terveysvaikutuksia pahemmin ole, mutta säilöntäaineilla ja hyönteismyrkyillä esim. hedelmissä on, riippuen tökötistä. Monet käytetyistä aineista kertyvät elimistöön, ja pitkällä aikavälillä nostavat yhtä jos toistakin riskiä, ja on vähän avoin kysymys, kuinka paljon niistä saa pestyä pois tai kuinka paljon niistä jää pelkästään hedelmän kuoreen.
Mutta se eettinen puoli tulee esiin lähinnä eläinkunnan tuotteissa, kuten maidossa ja lihassa. Tänhän pitäis olla selvää, ellei aleta saivartelemaan jotain älyttömyyksiä.
Toinen, eettistä perustelua lähellä oleva näkökulma tulee maan kantokykyyn ja kestävyyteen liittyen. Mutta noi pointit hämärtyy helposti, koska niihin liittyy toisinaan lentoliikennettä ja muuta.
Luomu on yhtä tapaussensitiivinen juttu kuin jos tarkasteltaisiin ei-luomua, eli jos joku “kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä”, ihan kritiikittömästi ei kannata siihenkään bandwagoniin loikata.
“ihan kritiikittömästi ei kannata siihenkään bandwagoniin loikata.”
En suosittele kritiikitöntä loikkaa myöskään luomun bandwagoniin.