ei mitään tekemistä “globalisaation vastustamisen” tai muun hörhöilyn kanssa

Suotta Toni ihmettelet. Sehän on vain osoitus toimivasta markkinataloudesta. Liikemiehet ovat tehneet tietoisen valinnan tulla harjoittamaan liiketoimintaa maahan, jossa tällainen oikeus on. He ovat ottaneet tietoisen riskin, ja vastapalvelukseksi saaneet vakaan ja turvallisen valtion takaaman infrastruktuurin edut: koulutetun ja pätevän työvoiman, oikeusvaltion valvomaan liiketoiminnan edellyttämiä sopimuksia ja luottamuksen siihen, ettei liikemiehiin itseensä kohdistu väkivallan uhkaa. Työmarkkinat ovat sopeutuneet tähän oletukseen, ja toimivat sen mukaisesti.

Sitä paitsi, ei kai mikään oikeusvaltio voi lähteä oletuksesta, että yhdellä työmarkkinaosapuolella on sopimuksissa kaikki oikeudet ja toisilla ei mitään; kummallakin osapuolella on oltava oikeus neuvotella sopimuksen ehdot uusiksi – ja jos neuvotteluihin ei suostuta, keinot pakottaa toinen suostumaan. Tämähän saa ne markkinat toimimaan.

Näitä keinoja voidaan käyttää oikein ja väärin niin puolin kuin toisin, mutta se ei kai ole niiden olemassaolon ¤ylipäänsä¤ vika.

Ihme libertaari sinäkin, vaatimassa nyt että ihmisiltä pitäisi ¤poistaa¤ vapauksia… mitä vielä, pitääkö liikkumistakin alkaa rajoittamaan? Sananvapaus ja äänioikeus kenties riistää työläiseltä?

“Oltuani sekä “pätkätöissä” että pidemmissä työsuhteissa en ole itse havainnut suuria eroja vaatimusten sisällössä.”

Tietyllä tavalla noi vaatimukset on omanlaisensa myytti; pikemminkin kyse on siitä miten ihmiset kokevat, kuin mitä heiltä todellisuudessa vaaditaan. Ihmiset haluavat selittää oman tilanteensa itselleen esim. fudujen tai projektin päättymisen jälkeen – tässä mielessä “tyonantajalla ei ollut varaa pitää minua” jää niin kovin tyhjäksi selitykseksi, eikä se auta käsittelemään syntyneitä pettymyksen tunteita.

Tämä elämän fragmentoituminen on lyönyt ihmiset ällikällä. Vielä kymmenen vuotta sitten elettiin 8-17/5pv viikossa -yhteiskunnassa. Siirtymä tällaiseen projektielämään on tapahtunut hyvin nopeasti. Vie oman aikansa, että kulttuuriset tavat ymmärtää “työn” kategoria muuttuu vastaamaan vallitsevaa tilaa. Ihmiset odottavat sitä samaa työelämää, jossa heidän vanhempansa ovat olleet, ja kun törmäävät tähän loputtomien pätkäprojektien vuohon, pettyvät.

Ristiriita on selkeä: se mitä ihmiset haluavat elämältään vs. se mitä työelämällä on heille tarjota. Ja syyllinen ristiriitaan – nopea kvartaalitalous ja sen doktriini työstä – on helppo löytää.

Ihmisiltä ei voi vaatia vain loputonta nöyristelyä ja sysätä ongelmaa työmarkkinoiden ratkaistavaksi, siinä missä “jobless growth” todella on päivän sana. Toisaalta, tilanteen muuttaminenkin on liki mahdotonta.

Melkein väittäisin, että joku kansalaispalkan, firmojen outplacement -vastuun tiukentamisen (eli jos antaa kenkää, hr-osasto fasilitoi uuden paikan nopeassa löytämisessä) ja omistajaluokan hillitsemisen kombinaatio voisi ehkä toimia kaikkia osapuolia tyydyttävänä ratkaisuna.

“hiiri lupaa kissalle tulla puhdistamaan tämän kotia sillä edellytyksellä, että kissa antaa tälle ruokaa”

Tässä taidetaan olla prekariaatin ongelmien ytimessä, eli onko hiiren suostuttava kissalle siivoojaksi saadakseen ruokaa, eli tehtävä ns. “paskaduuneja”, kuten joku on ajattelemattomasti muotoillut. Duunista ei mielestäni tee paskaa sen sisältö, vaan ne ehdot ja olosuhteet, joilla ko. työ joudutaan ottamaan vastaan, kuten hiirirukan tapauksessa.

Mutta mitä muuta hiiren on tehtävä saadakseen tarvitsemaansa ruokaa? Oletettavasti oltava joustava, ystävällinen jne., eli mukautettava itsensä ja elämäntyylinsä kissan vaatimusten mukaisiksi.

Relevantti kysymys on myös se, millä oikeudella kissa toimii yhteisen ruokavaraston (luonnon resurssit) portinvartijana? Onko se vihjaamasi kissan koko, eli väkivalta? Jos näin, on kai loogista, että myös myös hiirellä on oikeus turvautua väkivaltaan turvatakseen omat perustarpeensa.

Läksyt on jäänyt lukematta tai sitten koko liike on kupla. Televisiossakin ns. prekariaatin mielipiteitä kommentoimaan kutsutaan sitten kokoomuslainen standup-koomikko ja Diilin pikkuvanha pukuherra, revi siitä sitten huumoria. Argumentit tuossa nykyisessä muodossaan tuskin vakuuttavat kovin monia ulkopuolisia, vaikka ajettu asia olisi kuinka tärkeä tahansa.

Monet esille nostetut epäkohdat ovat ihan aitoja, mutta miksi keskustelu pitää käydä aikalailla epäolennaisesta. Samalla näytetään julkisesti, ettei olla perillä siitä miten yhteiskunta toimii ja miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Ei siinä mitään muuta, mutta tämä saattaa pahimmassa tapauksessa tehdä vain hallaa pätkätyöläisten asialle. Niin mutta, epävarmoista työsuhteistahan tässä oli kai kyse, olihan?