Makasiinit ja Baader-Meinhof
Median kielenkäyttö makasiinien mellakoinnin suhteen vaikuttaa aika kovalle, eikä äänessä näytä olleen kuin viranomaisia. Olen melko varma, että aktivistien keskuudessa tämä tulkitaan järjestelmän sorroksi, mutta henkilökohtaisesti en ihmettele yhtään.
Poliittisen prosessin ohittava riehuminen on yksinomaan ylimielistä, syyllistyi siihen sitten äärivasemmisto tai -oikeisto. Mikä erottaa tämän riehumisen moottoripyötäjengien ääliömäisestä ylimielisyydestä tai Baader-Meinhofin lähinnä surullisesta kampanjasta 70-luvulla?
Jokaiselle ryhmälle, joka korottaa itsensä muiden ihmisten yläpuolelle katsomallaan oikeudeksi käyttää väkivaltaa muita vastaan on vain muutama nimi: kultti, jengi, terroristijärjestö.
“Globalisaationvastainen” kansalaisliike taitaa kohta olla Suomessakin tienhaarassa: pitää päättää haluaako se aitoa muutosta vai puberteettistä paikkojen rikkomista, joka pahimmillaan degeneroituu terrorikampanjoiksi. Nyt ollaan sillä huonommalla tiellä, valitettavasti.
Näiden järjestöjen enemmistön, jos sellaista on, on aika sanoutua lopullisesti irti väkivallasta. Jos sitä ei tehdä on kyseessä lopullisesti lost cause.
Kaikki kunnia makasiineilla autoritaarista valtakoneistoa kyseenalaistaneille aktivisteille!
Comment by X — 02.05. 2006 @ 15:32
Joo, kaikki kunnia surkeille paskiaisille, jotka veivät viimeisenkin uskottavuuden globalisaatiokriittiseltä liikkeeltä. Vittu mitä nuijia. Tuolla ei sympatiaa saa kansalta. Kännipäissä rähiseminen on aina yhtä “kunniakasta”, vaikka kuinka osaisi sen perustella jollain ismillä.
Comment by Toni — 02.05. 2006 @ 17:33
On tosiaan valitettavaa, että ketään paikalla olleita ei medioissa ole kuunneltu, vaan on tyydytty kohujornalismiin ja viranomaisten mielipiteiden toisteluun. Itse olin noin kolmen aikaan matkalla nukkumaan kulkiessani kiasman ohi ja päätin ihan mielenkiinnosta mennä katsomaan mistä on kyse. Kerkesinkin olla paikalla noin puoli tuntia ja aloin hiljakseen ihmetellä eikö palokuntaa tai poliisia oikeasti kiinnosta jolloin minulle selvisi, että poliisi oli pyrkinyt aiemmin hajoittamaan juhlijat, mutta oli väkivaltaisen vastaanoton takia joutunut perääntymään. Ja tosiaan, kun hieman myöhemmin poistuin paikalta näin paikalla useitakymmeniä mellakkapoliiseja jotka valmistautuivat uuteen yritykseen. Minkäänlaisia juhlijoiden keskinäisiä väkivaltaisuuksia tai iltasanomien mainostamaan kaaosta en paikalla nähnyt. Myös puhe “useista tulipaloista” kuulostaa erittäin kummalliselta - ainoa “tulipalo” oli makasiinien keskellä oleva kokko. Mikäli joku olisi tahallaan halunnut sytyttää makasiinit tuleen, niin se ei varmasti olisi ollut mikään ongelma, mutta kukaan ei niin tehnyt. Itse asiassa jossain vaiheessa kokko alkoi uhkaavasti lähestyä rakennusta joilloin kokkoon puutavaraa kantaneet nuoret itse alkoivat viemään sytykkeitään kauemmas rakennuksesta.
Rikoskomisario Kari Tolvasen kommentti on varsin mielenkiintoinen:
“Osalla oli tarkoitus suojella makasiineja, osalla oli ehkä tarkoitus tuhota makasiinit”
Niimpä. Makasiinien tuhosta on päätetty jo aikoja sitten ihan eri salaissa, eikä sille enää (ainakaan näin pienellä kansanliikkeellä) voida mitään tehdä, joten paradoksaalisesti fyysinen makasiinien tuohoaminen voi toimia mielenosoituksena makasiinen tuhoamiasta vastaan.
Kaikkein valitettavinta tässä koko jutussa on kuitenkin se, että tämä jälleen kerran osoittaa hyvin miten media alkaa kiinnostumaan valtavirrasta poikkeavasta liikennihdästä vasta kun se radikalisoituu ja muuttuu lainvastaiseksi. Kettutyttöjen turkistarharikoset ovat olleet viimevuosina ehkä yksi tehokkaimmista mielipide vaikuttajista juuri niiden saaman suuren mediakohun takia ja mikäli sama linja jatkuu, niin vastaavat liikkeet epäilemättä radikalisoituvat jatkossakin.
“Jokaiselle ryhmälle, joka korottaa itsensä muiden ihmisten yläpuolelle katsomallaan oikeudeksi käyttää väkivaltaa muita vastaan on vain muutama nimi: kultti, jengi, terroristijärjestö.
”
En halua tässä erityisemmin puollustella tai tuomita paikalla olleita, mutta en ymmärrä miten tässä on kukaan “korottamassa itsensä muiden yläpuolelle”. Kannattaa muistaa, että se oli alunperin poliisi joka pyrkin (väkivaltaisesti?) hajoittamaan juhlat.
Myöskään tapahtunutta ei kannata suoraan liittää globalisaation vastaiseen kanasanliikkeeseen (joka muutenkin on terminä erittäin epämääräinen{http://blogit.helsinki.fi/aivomassaa/globalisaatio.htm}); mm. euromaydayn julistuksessa{http://www.euromayday.org/index_fin.php} ei edes mainita sanaa globalisaatio.
Comment by jussir — 02.05. 2006 @ 18:31
Median rooli tosiaan tässä lähinnä on se mielenkiintoinen osa. Ongelma on varmaan lähinnä se, että koska näillä liikkeillä on käytännössä niin vähän kannattajia niin radikalisoituminen on ainoa järkevä tapa saada ääntä kuuluviin. Se on sitten todella vaikea tie: liian radikaali liike tekee helposti RAF:t ja ajautuu terrorismiin.
Ja se, että joku katsoo olevansa oikeutettu ottamaan oikeuden omiin käsiinsä on nimenomaan ylimielisyyttä, jota ei tarvitse sietää.
Vai pitääkö sitten hyväksyä uusnatsien pizzerian polttelut? Miten ne de facto eroavat tämän jengin kauppojen kivittämisestä? (jonka allekirjoittaa myös porukan oma prekariaatti.org -sivusto).
Enkä tässä puolusta vasemmistoa tai oikestoa vaan lähinnä demokratiaa, johon väkivaltainen - polttamalla, palomiehiä hakkaamalla tai muuten - oman tahdon ajaminen ei kuulu.
Comment by Jussi — 02.05. 2006 @ 19:06
JussiR: Itseäni jäivät ihmetyttämään ne tänään löydetyt polttopullot. Osalla porukasta on täytynyt olla keskieurooppalaisten vappumellakoiden kaipuu takaraivossa. Tuskin nyt kukaan muuten polttopullo taskussa kävelee. Toisaalta lehdistö varmasti tulkitsee paikalta löytyneet semityhjät kossupullot tulentekotarvikkeiksi
Ihan mielenkiinnosta olisi hauska tietää, että näitkö itse paikalla selkeää varustautumista mellakointiin (esmes. naamioita, niitä kuuluisia polttopulloja tai muuta)?
Comment by Aleksi — 02.05. 2006 @ 19:57
Jussi: ottamatta lainkaan kantaa siihen, onko EK:n{http://www.ek.fi/} tilojen tai joidenkin yritysten näyteikkunoiden kivittäminen mielestäni moraalisesti oikein, niin pointtini on lähinnä se, että teon lainvastaisuus ei (ainakaan minun arvomaailmassani) tee siitä automaattisesti tuomittavaa. Historiallisessa kontekstissa kannattaa muistaa, että suurin osa demokraattisista edistyksistä on saavutettu juuri kansalaistottelemattomuudella. Kaukaisesti analogisena vapun mielenosoitukselle voitaneen pitää 60-luvun vietnamin sodan vastaista liikettä joka aluksi jäätyään täysin marginaaliin sai voimakkaita radikaaleja piirteitä ja joskin autojen polttelulla oli epäilemättä liikkelle myös haittaa, niin ainkin tuon jälkeen ihmiset tulivat tietoiseksi koko liikkeestä. Analogisena siinä mielessä, että myös tuolloin liike oli ensisijaisesti hyvästä sosioekonomisesta tausta tulevien nuorten alulle panema.
On totta, että mitään lain määrittämää eroa tällä ei uusnatsismille ole eikä mitään laitonta toimintaa tietenkään pidä hyväksyä ainoastaan sen takia, että sen taustalla on jokin ideologia - mutta kuten jo sanoin: teon laittomuuden ei myöskään pitäisi tehdä siitä automaattisesti tuomittavaa, vaan meidän pitäisi itse kyetä muodostamaan oma käsityksemme asiasta.
Aleksi: osa porukasta heitteli jotain pulloja kokkoon, jotka sitten hieman aikaa siellä kuumettuaan poksahtelivat kipinäryöpyn kanssa. En tosin tiedä mistä ne alunperin olivat paikalle joutuneet tai mikä niiden suunniteltu käyttötarkoitus oli ollut. Enkä siis edes tiedä mitä ne olivat; aluksi ajattelin, että ne olisivat voineet olla spray-pulloja. Mutta mitään “tulipaloja” kokon ulkopuolella en nähnyt ja jos joku oikeasti olisi halunnut sytyttää makasiinit tuleen (mitä tällä tulipalo retoriikalla mielestäni selkesti kosiskellaan), niin se ei kyllä olisi ollut mikään ongelma olipa apuna sitten polttopulloja tai ei.
Tunnelma paikalla oli hyvin rauhallinen ja kuten tästä hesarin sivuille ilmestyneestä kirjoituksestakin{http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/En+tiennyt+ett%C3%A4+osallistuin+mellakkaan/1135219732005} voi päätellä mitään mellakointiin liittyvää ei ollut havaittavissa. Kannattanee varmaan vielä listä, että joskin euromayday kulkueella oli myös selkeitä poliittisia tavoitteita, niin kiasman kohdalla tuskin kannattaa mistään liikkeestä puhua; epäilisin, että ainakin loppuillasta suurin osa paikallaolijoista oli luultavasti päätynyt sinne täysin sattumanvaraisesti.
Comment by jussir — 02.05. 2006 @ 22:13
Jussi R sanoi suurimman osan siitä, mitä olisin itsekin kommentoinut.. Asia, mikä mua häiritsee tässä erityisen paljon on se, kuinka paljon media oikeasti noita juttuja paisuttelee. Useampi kaveri soitti yöllä ja pyysi mukaan makasiineille hengailemaan, kaikki olivat tietoisia siitä, että vastustan tosi jyrkästi kaikenlaista “riehumista”. Eli vaikka tälläsiin tapahtumiin saattaa joskus mahtua mukaan pari huonosti käyttäytyvääkin, näyttää siltä, että uutisointi ei välttämättä ollut ihan kohdallaan. Mikä on oikeastaan hyvinkin pelottavaa, kun mediä kuitenkin osaltaan luo kansalaisyhteiskunnan tilaa ja vaikuttaa siihen, että eri ryhmien mielipiteet polarisoituu.
Muistan joskus vuosia sitten olleeni jonkinlaisessa “Israelin valtion politiikan vastaisessa” mielenosoituksessa. Silloin oli juuri jyrätty pakolaisleirejä. Mielenosoituksessa oli verrattain paljon ihmisiä ja se oli tosi rauhallinen, paitsi että KAKSI ihmistä tappeli HETKEN keskenään. Seuraavana päivänä Hesarissa oli tappelusta iso kuva ja otsikointi oli tyyliä “väkivaltaisuuksia mielenosoituksessa.” Suurimmalta osalta osallistujista tappelu jäi kuitenkin luultavasti huomaamatta.
Comment by Pinja — 03.05. 2006 @ 00:28
Kuvitellaanpa seuraava tilanne. Joukko pankkiireita, toimitusjohtajia, juristeja ja konsultteja järjestää mielenosoituksen sosialismin ja korkean verotuksen poistamiseksi yhteiskunnasta. Mielenosoituksen yhteÿdessä he polttavat kokkoja Paasitornin edessä ja hajottavat sen ikkunoita. Yksi potkii vielä paikalle tullutta poliisia. Minkälaisen uutisen vaikkapa Kansan uutiset tekisi tästä mielenosoituksesta? Luulen kyllä, että tämä prekariaatin etujoukko on saanut enemmän ymmärrystä mediassakin kuin moni muu joukko saisi. Vaikkapa nuo bloggarin mainitsemat uusnatsit. Kyllähän kuka tahansa voi puolustaa riehumistaan jollain ideologialla ja väittää, että juuri se ideologia oikeuttaa myös kansalaistottelemattomuuden.
Comment by Toni — 03.05. 2006 @ 09:11
En oikein ymmärrä, mitä muita vaihtoehtoisia tapoja nuorilla voisi olla mielipiteidensä ilmaisemiseen, kuin jatkuva keinojen koventaminen. Valtaa pitävän väestönosan keinovalikoimaan kuuluvat vähätteleminen, nonseleeraus ja ignooraus ovat ylittämättömiä esteitä toisinajattelevalle nuorisolle ja miksei vanhemmillekin, jotka eivät hyväksy joitain nykyisen yhteiskunnan malleja. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää Helsingin kirjastoista hiljattain sensuroitua eläinten asemaa kuvannutta näyttelyä tai Animalian sensuroitua kampanjaa. Jos hyväksytyt reitit on tietoisesti tukittu, on pakko käyttää muita keinoja.
Vähättelemisen raja on siis ylitettävä, keinolla millä hyvänsä. Kuten vapun tapahtumistakin voi päätellä, itse EuroMayDay-tapahtuma ei uutiskynnystä vielä juurikaan ylittänyt mutta jatkotapahtuma (organisoimattomuudesta huolimatta) sen jo teki. Keskimääräiselläkin älyllä varustettu ihminen ymmärtää, että aggressiivinen huomion herättäminen on ainoa tapa saada ääni kuuluville. Lisää on siis varmasti odotettavissa, jollei uusilla tavoilla ajattelevia nuoria ihmisiä ja heidän mielipiteitään aleta ottaa vakavasti.
Comment by marko — 03.05. 2006 @ 11:04
Ei kai muillakaan kansalaisilla ole juuri muita vaihtoehtoja kuin äänestäminen, eivät nuoret siinä suhteessa ole poikkeusasemassa (paitsi tietysti alle 18-vuotiaat, jotka eivät voi äänestää). Sitä paitsi prekariaatilla on äänitorvenä suuri osa yliopistojen humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä (Roos, Siltala, Relander, muutamia mainitakseni). Esimerkeiksi uusnatseilla ei ole tällaisia “asianajajia”. Voidaanko vaihtoehtoliikkeiden toiminta sitten yleistää kategoriseksi imperatiiviksi? Jos koet, ettei kannattamasi ideologia saa tarpeeksi huomiota mediassa eikä demokraattinen osallistuminen tuota tuloksia, olet oikeutettu käyttämään niitä keinoja, joita parhaaksi näet. Vai koskeeko tämä oikeus vain vasemmistonuoria, ei uusnatseja, antisemiittejä, rasisteja, pedofiilejä, misogyynejä, veronvihaajia, uusrikkaita, radikaalimuslimeja, maolaisia totalitaristeja tms. Toisin sanoen: kenen väkivaltaan suhtaudumme ymmärtäväisesti, keneltä hyväksymme ilkivallan, kenellä on oikeus käyttää ulkoparlamentaarisia vaikutuskeinoja, mitkä ideologiat ovat erityisasemassa?
Comment by Toni — 03.05. 2006 @ 11:50
*Toni*, taidat nyt vähän missata pointin. Ymmärtäminen ei aina tarkoita anteeksiantamista; se, että näkee väkivallan takana tietynlaiset perusteet, ei tarkoita, että itse allekirjoittaisi ne tai hyväksyisi väkivaltaa sinänsä.
Demokraattinen politiikka on aina ollut taistelua sitä tendenssiä vastaan, jossa valta kasaantuu harvoille. Tämä tilanne ei ole mikään historiallinen poikkeus - kuten ei myös sekään, että ne joilla valtaa on pyrkivät oikeuttamaan omaa tilannettaan, ja ne joilla sitä ei ole pyrkivät määrittelemään pelin säännöt uusiksi.
Yhteiskuntamme on vain monimutkaistunut tavattoman paljon viime vuosikymmeninä, ja kansalaisen vaikutuskanavat hämärtyneet ja kaventuneet.
Joku EK:n toimari voi esim. ranteensa heilautuksella tuottaa “asiantuntijatutkimuksen” valtansa pönkittämiseksi; kuinka monella kansalaisjärjestöllä saati yksittäisellä kansalaisella on tällainen valta käytettävissään? Kuinka monella kansalaisella on varaa palkata esim. mainostoimisto ajamaan agendaansa yhteiskunnassa? Tätä kuviota vasten ihminen tuntee olonsa helposti voimattomaksi.
Siinä missä väkivalta ei ole puhtaasti tyhmyydestä ja deindividuaatiosta polveutuvaa, se kielii epätoivosta - siitä, että muut tiet tuntuvat loppuuntallatuilta. Tämän ymmärrän, vaikken sitä hyväksykään.
Kansalaistottelemattomuus on osa toimivaa demokratiaa: kun vallitseva yhteiskunnallinen tilanne ei ole moraalisesti oikeutettua eikä muita vaikutuskeinoja ole, kansalaistottelemattomuudella on moraalinen oikeutus.
Ehtoina tosin, että tällainen toiminta eroaa selkeästi tavallisesta rikollisuudesta ja ilkivallasta: se on tehtävä julkisesti, omalla nimellä ja sen on aiheutettava vähemmän haittaa kaikille kuin sen kautta saavutettavat mahdolliset edut ovat.
Tässä mielessä kivienheittely ja töhriminen on vähän niin kuin epäonnistunutta kansalaistottelemattomuutta, tai muuten vaan ilkivaltaa.
Comment by Markus — 03.05. 2006 @ 12:33
Hieman teemaan liittyen, olen usein ihmetellyt tätä ylhäältä pakotettua jaottelua laillisten ja laittomien mielenosoitusten (ja lakkojen) välillä. Metaforisesti kysymys on tilanteesta, jossa kissan hampaisiin joutunut hiiri pyytää kissalta lupaa tavoitella vapautta. Mitä kissa mahtaa vastata? Oletettavasti kissa myöntää luvan vain sellaisessa tilanteessa, jossa hiiren toiminnalla ei ole vaikutusta lopputuloksen (syödyksi tulemisen) kannalta. Voisi kuvitella, että kuvatun asemien epäsuhdan ymmärtäminen omalta osaltaan jouduttaa näiden “laittomien” mielenosoitusten yleistymistä.
Comment by marko — 03.05. 2006 @ 14:11
Itse ihmettelen koko lakko-oikeutta. Eihän muitakaan sopimuksia saa rikkoa, jos haluaakin paremmat ehdot ex post facto. Emmehän hyväksy sitäkään, että vuokranantaja heittää perheen ulos asunnosta vuokrasopimuksen vastaisesti, jos oven takana on kaveri, joka suostuu maksamaan enemmän vuokraa. Siinä mielessä termi laiton lakko on minusta ristiriitainen. Jos ei työnteko huvita sillä palkalla mitä maksetaan, vaihda työtä. Itse asiassa minä taidan aloittaa veronmaksulakon - ja alan kutsua menettelyäni antitaxismiksi tai verottoman yhteiskunnan ideologiaksi. Kuka on messissä uudessa kansalaisliikkeessä?
P.s. Markuksen kanssa olen samaa mieltä siitä, että kansalaistottelemattomuus on joissain tilanteissa ok, mutta se edellyttää per defitionem seurausten hyväksymistä. Pipo päässä riehuminen ei liity millään tavalla kansalaistottelemattomuuteen - se on vain sikamaista riehumista.
Comment by Toni — 03.05. 2006 @ 16:51
Vielä lisäyksenä tuohon Markon kissametaforaan. Ajatellaanpa, että hiiri lupaa kissalle tulla puhdistamaan tämän kotia sillä edellytyksellä, että kissa antaa tälle ruokaa. Seuraavana päivänä hiiri ei tulekaan, vaan ilmoittaa, että haluaa lisää ruokaa. Kissan suostuttua hiiri toistaa vaatimuksensa seuraavana päivänä…ja seuraavana…ja seuraavana. Onko menettely oikein, kun otetaan huomioon, että kissa on suurempi? Entä jos kissalta loppuu ruoka ja se itse on nääntymäisillään nälkään (menossa konkurssiin)? Missä vaiheessa hiirellä on velvollisuus täyttää lupauksensa vaatimatta lisää? Vai onko niin, että joillekin ihmisille hiiret ovat niin lähellä sydäntä, ettei hiiri voi koskaan olla väärässä? Kaikki mitä hiiri vaatii on oikeutettua, sopimuksista viis. Melkoinen faabeli, mutta ongelmat ovat todellisia.
Comment by Toni — 03.05. 2006 @ 17:02
Vähän vaikuttaa siltä, että niin sanottu prekariaattiliike ampuu itseään jalkaan esittämällä julkisesti eri ihmisten suilla (viimeksi äsken teeveessä) mielipiteitä, joita ei ole ajateltu älyllisesti loppuun saakka.
Läksyt on jäänyt lukematta tai sitten koko liike on kupla. Televisiossakin ns. prekariaatin mielipiteitä kommentoimaan kutsutaan sitten kokoomuslainen standup-koomikko ja Diilin pikkuvanha pukuherra, revi siitä sitten huumoria. Argumentit tuossa nykyisessä muodossaan tuskin vakuuttavat kovin monia ulkopuolisia, vaikka ajettu asia olisi kuinka tärkeä tahansa.
Monet esille nostetut epäkohdat ovat ihan aitoja, mutta miksi keskustelu pitää käydä aikalailla epäolennaisesta. Samalla näytetään julkisesti, ettei olla perillä siitä miten yhteiskunta toimii ja miten monimutkaisesta asiasta on kyse. Ei siinä mitään muuta, mutta tämä saattaa pahimmassa tapauksessa tehdä vain hallaa pätkätyöläisten asialle. Niin mutta, epävarmoista työsuhteistahan tässä oli kai kyse, olihan?
Comment by Juha — 03.05. 2006 @ 22:38
Jatketaanpas vielä hetki tätä kissa-hiiri-leikki-metaforan kehittelyä. Toni sanoi:
“hiiri lupaa kissalle tulla puhdistamaan tämän kotia sillä edellytyksellä, että kissa antaa tälle ruokaa”
Tässä taidetaan olla prekariaatin ongelmien ytimessä, eli onko hiiren suostuttava kissalle siivoojaksi saadakseen ruokaa, eli tehtävä ns. “paskaduuneja”, kuten joku on ajattelemattomasti muotoillut. Duunista ei mielestäni tee paskaa sen sisältö, vaan ne ehdot ja olosuhteet, joilla ko. työ joudutaan ottamaan vastaan, kuten hiirirukan tapauksessa.
Mutta mitä muuta hiiren on tehtävä saadakseen tarvitsemaansa ruokaa? Oletettavasti oltava joustava, ystävällinen jne., eli mukautettava itsensä ja elämäntyylinsä kissan vaatimusten mukaisiksi.
Relevantti kysymys on myös se, millä oikeudella kissa toimii yhteisen ruokavaraston (luonnon resurssit) portinvartijana? Onko se vihjaamasi kissan koko, eli väkivalta? Jos näin, on kai loogista, että myös myös hiirellä on oikeus turvautua väkivaltaan turvatakseen omat perustarpeensa.
Comment by marko — 04.05. 2006 @ 10:39
Minusta kissa toimii yhteisen ruokavaraston haltijana vain siinä tilanteessa, jossa kissoja on yksi. Jos kyse on terveestä populaatiosta, kissoja lienee satoja. Hiiri voi käyttää siis nokkeluuttaan ja siivoamistaitojaan niin, että neuvottelee vaikkapa 10 kissan kanssa. Hiiri voi myös muuttaa toiselle paikkakunnalle, niin monet muutkin hiiret ovat tehneet. Jos yksi kissa hallitsee koko aluetta ja sen kaikkia resursseja, voivat hiiret nähdäkseni silloin liittoutua hiiriunioniksi ja painostaa kissaa. Tämä on kuitenkin sekä luonnossa että ihmisyhteisössä poikkeustilanne. Sitä paitsi joustavuus, ystävällisyys jne. eivät ole pelkästään prekariaatille asetettavia vaatimuksia: ei kai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessakaan oleva työntekijä voi vittuilla asiakkaille tai näyttää pomolle persettä. Oltuani sekä “pätkätöissä” että pidemmissä työsuhteissa en ole itse havainnut suuria eroja vaatimusten sisällössä. Kyllä kaikilta työntekijöiltä edellytetään paljon nykypäivänä. Suurin prekariaatin ongelma on kai tietty epävarmuus tulevaisuudesta, mutta sen ratkaisee parhaiten toimivat työmarkkinat. Jos töitä on, ei irtisanominen haittaa. Jos taas markkinat ovat jäykät ja työpaikan saaminen on lottovoitto (kuten nuorille Ranskassa), epävarmuus lisääntyy.
Comment by Toni — 04.05. 2006 @ 11:23
“Itse ihmettelen koko lakko-oikeutta.”
Suotta Toni ihmettelet. Sehän on vain osoitus toimivasta markkinataloudesta. Liikemiehet ovat tehneet tietoisen valinnan tulla harjoittamaan liiketoimintaa maahan, jossa tällainen oikeus on. He ovat ottaneet tietoisen riskin, ja vastapalvelukseksi saaneet vakaan ja turvallisen valtion takaaman infrastruktuurin edut: koulutetun ja pätevän työvoiman, oikeusvaltion valvomaan liiketoiminnan edellyttämiä sopimuksia ja luottamuksen siihen, ettei liikemiehiin itseensä kohdistu väkivallan uhkaa. Työmarkkinat ovat sopeutuneet tähän oletukseen, ja toimivat sen mukaisesti.
Sitä paitsi, ei kai mikään oikeusvaltio voi lähteä oletuksesta, että yhdellä työmarkkinaosapuolella on sopimuksissa kaikki oikeudet ja toisilla ei mitään; kummallakin osapuolella on oltava oikeus neuvotella sopimuksen ehdot uusiksi - ja jos neuvotteluihin ei suostuta, keinot pakottaa toinen suostumaan. Tämähän saa ne markkinat toimimaan.
Näitä keinoja voidaan käyttää oikein ja väärin niin puolin kuin toisin, mutta se ei kai ole niiden olemassaolon ¤ylipäänsä¤ vika.
Ihme libertaari sinäkin, vaatimassa nyt että ihmisiltä pitäisi ¤poistaa¤ vapauksia… mitä vielä, pitääkö liikkumistakin alkaa rajoittamaan? Sananvapaus ja äänioikeus kenties riistää työläiseltä?
“Oltuani sekä “pätkätöissä” että pidemmissä työsuhteissa en ole itse havainnut suuria eroja vaatimusten sisällössä.”
Tietyllä tavalla noi vaatimukset on omanlaisensa myytti; pikemminkin kyse on siitä miten ihmiset kokevat, kuin mitä heiltä todellisuudessa vaaditaan. Ihmiset haluavat selittää oman tilanteensa itselleen esim. fudujen tai projektin päättymisen jälkeen - tässä mielessä “tyonantajalla ei ollut varaa pitää minua” jää niin kovin tyhjäksi selitykseksi, eikä se auta käsittelemään syntyneitä pettymyksen tunteita.
Tämä elämän fragmentoituminen on lyönyt ihmiset ällikällä. Vielä kymmenen vuotta sitten elettiin 8-17/5pv viikossa -yhteiskunnassa. Siirtymä tällaiseen projektielämään on tapahtunut hyvin nopeasti. Vie oman aikansa, että kulttuuriset tavat ymmärtää “työn” kategoria muuttuu vastaamaan vallitsevaa tilaa. Ihmiset odottavat sitä samaa työelämää, jossa heidän vanhempansa ovat olleet, ja kun törmäävät tähän loputtomien pätkäprojektien vuohon, pettyvät.
Ristiriita on selkeä: se mitä ihmiset haluavat elämältään vs. se mitä työelämällä on heille tarjota. Ja syyllinen ristiriitaan - nopea kvartaalitalous ja sen doktriini työstä - on helppo löytää.
Ihmisiltä ei voi vaatia vain loputonta nöyristelyä ja sysätä ongelmaa työmarkkinoiden ratkaistavaksi, siinä missä “jobless growth” todella on päivän sana. Toisaalta, tilanteen muuttaminenkin on liki mahdotonta.
Melkein väittäisin, että joku kansalaispalkan, firmojen outplacement -vastuun tiukentamisen (eli jos antaa kenkää, hr-osasto fasilitoi uuden paikan nopeassa löytämisessä) ja omistajaluokan hillitsemisen kombinaatio voisi ehkä toimia kaikkia osapuolia tyydyttävänä ratkaisuna.
Comment by Markus — 04.05. 2006 @ 12:33
Q: Mitä nyt pitäisi tehdä?
A: Kakki kykenevät, kun lähdette kaupunkiin iltaa viettämään, kaikkia näitä saatanan kettutyttöjä ja vitun fiilistelijöitä PITÄÄ vetää kuokkaan, ja ankarasti, mitä vitun idiootti aate persereikiä, nämä persereiät ovat vähän kuin nykyajan juutalaisia, elikkä uuni kuumiaan ja pikku kettutytöt alkusytykkeenä, ja sitten nämä paljasjalkaisent persereiän syöjät pitämään liekkieä koossa.
Comment by uuni kuumana — 06.05. 2006 @ 14:33
mukavaa, että kaiken tämän surkeuden keskellä jostain löytyy vielä humoristeja!
Comment by reippaina käymme rekkain alle — 07.05. 2006 @ 15:35
kandee tsekata eka mistä euromaydayssa oikeesti oli kyse:
http://helsinki.euromayday.org
ei mitään tekemistä “globalisaation vastustamisen” tai muun hörhöilyn kanssa
Comment by james — 21.05. 2006 @ 02:01