Yksi viime vuosien esteettisesti hienoimmista elokuvista on muuten Punch Drunk Love, jonka näin viikonloppuna taas uudelleen. Se Havaijille sijoittuva kohtaus, jossa päähenkilöt muodostavat silhuetin porttikongin rajaamaa värimaisemaa vasten ja ohi kulkee suurinpiirtein koko maailma toisin silhuetteina on visuaalinen huipentuma. Ja ne lens flaret.

Erinomaisen elokuvasivusto Senses of Cineman erinomainen analyysi elokuvasta on täällä.