Christina Hoff Sommers analysoi kiinnostavasti Harvey C. Mainsfieldin tekstiä feminismistä, miehisyydestä ja arvoista:

“ONE OF THE LEAST VISITED memorials in Washington is a waterfront statue commemorating the men who died on the Titanic. Seventy-four percent of the women passengers survived the April 15, 1912, calamity, while 80 percent of the men perished. Why? Because the men followed the principle ‘women and children first.’ You have to wonder what would happen today.”

Mainsfieldin kieltämättä vanhakantainen argumentointi nojaa miehen ja naisen “synnynnäisiin” eroihin ja niiden välttämättömyyteen. Hänen mukaansa Titanicin kaltainen tilanne ei feministisenä aikana olisi mahdollinen, tai se olisi ainakin kiusallinen viesti asenteesta, jonka mukaan naiset tarvitsevat erityissuojelua.

Kaikkien miesten niputtaminen miehisen alle on puppua, mutta kiinnostavinta on Mainsfieldin puhe feminisoivasta koulujärjestelmästä. Tämän olen kyllä valmis osaksi hyväksymään varsinkin Suomen osalta (Hoff Sommerskin hyväksyy argumentin varauksin), ja veikkaan, että Suomen järjestelmä on vielä USA:n vastaavaa huomattavasti pidemmälle viety.

Avoimeksi jää myös kysymys siitä onko kilvoittelu ja erilainen oppiminen todella vain poikien geneettinen juttu vai sosialisaation tulosta.

Omasta kokemuksesta kuitenkin voi sanoa että ainakin ne pojat, jotka olivat geneettisesti/sosiaalistuneina luettavissa nk. maskuliinisiksi/urheilullisiksi olisivat kyllä ansainneet erilaista opetusta kuin mitä saivat. Itsellenihän feminiini opetus sopi oikein hyvin.