Tietyntyyppiset laulut, varsinkin sanoitukset ovat aina vedonneet minuun. Näissä teksteissä on kummallinen tapa katsoa taaksepäin, ne ovat nostalgisia tai ainakin hyvin mahtipontisia. Kummallista kyllä, ne ovat vieläpä usein nuorten miesten kirjoittamia. Kai niissä sitten on jotenkin sitä venäläistä melankoliaa, jota neuvostoliittolaiselta elokuvalta lainattu otsikkokin edustaa.

Jostain syystä lisäksi Suomessa kaikki tällaiset laulut tuntuvat tulevan Kotkasta. Weird. It never rains in southern California. Oman kontekstin osalta alla olevaan lauluun merimiesten tilalle voi vaihtaa lähetystyöntekijät.

EI OLTU NIIN KUIN MUUT
Muistan kaikki heinäkuut
ei oltu niin kuin muut
muistan merimiesten kasvot arpineen
Kun laivat saapui satamaan
toi merten takaa miehet maailman mukanaan

Ei ollut meillä mammonaa
maallista juuri ollenkaan
silti keisareiden lailla kuljettiin
Aamuun asti valvottiin ja korvaan tytön vieraan
maan me kuiskattiin

Tää yö on aikaa me ei mennä nukkumaan
Jos uskot siihen taikaan on sun tähtimerkit
kohdallaan
Ja pienen hetken koko maailman omistaa sä saat
En helminauhaa tahdo sadun kaukomaan
Mä vain jos voisin rauhaan ikuiseen tän maailman
tuudittaa
Nyt muistoissa on nuoruuteni heinäkuut
Ei oltu niin kuin muut

Ei paljon mietiskelemään taidettu ehtiikkään
Et joskus hiukset tummemmatkin harmaantuu
Ja ympärillä jatkaa vaan suuren suuri maailmanpyörä kulkuaan

Mä katson ihmisvilinään
Sen ulkokuoren läpi nään
niin hiljaa maailman muuttuneen
Niihin porttikäytäviin
Joissa silloin suudeltiin
Mä kaipaan aina uudelleen