Yleisradiolle pisteet uudisyhdyssanasta.

Tex Willeriinkin tulee ihan uusia ulottuvuuksia kun ajattelee miehen Villiin Homolänteen. Vamos!

Miten liikenne kaupungissa voi olla niin hidasta?

Ajassa, jossa tänään matkustin ehkä viiden-kuuden kilometrin matkan Arabianrannasta luennolta Kamppiin olisin kevyesti ajanut Ryttylästä Oittiin ja sieltä Riihimäelle.

Autolla aikaa ei edes olisi mennyt paljon vähemmän.

Tarja Halonen valittiin toiselle presidenttikaudelle, voi kai sanoa odotetusti. Ottamatta kantaa valinnan oikeellisuuteen voinee toivoa, että edessä ei ole pysähtyneisyyden aika. Uudelleenvalinta ei saisi tarkoittaa paikalleen jämähtämistä.

Paikallaan polkemisen vaara on erityisen suuri ulkopolitiikassa, jossa Halosen puheet ja teot ovat eivät ole ensimmäisellä kaudella täysin matchanneet. Solidaarisena ja antiglobalistisena mielellään esiintyvä Halonen ajoitti ainoat todelliset näihin arvoihin viittaavat teot vaalikampanjan alle (varovaisen kriittinen YK-puhe), mutta Ranskan tai Saksan johtajien vastaaviin teemoihin liittyviin puheisiin verrattuna Halonen on kyllä äärivarovainen, vaikka ainakin paperilla on huomattavasti radikaalimpi.

Toisaalta Halosen ei enää tarvitse miettiä uudelleenvalintaa, ja toimintaan voisi viimein tulla tekemisen meininkiä leukojen lousukuttelun sijaan. Vasemmiston presidenttiehdokkaan olisi korkea aika tehdä vasemmistolaista ulkopolitiikkaa.

Epäröin äänestyskopissa hetken. Olin ajatellut äänestää toisella kierroksella tyhjää, mutta kirjoitin kuitenkin lappuun numeron. Ennakkoäänestys onnistuu näköjään ihan pelkällä ajokortillakin, tosin ainakin pääpostilla touhu vaikuttaa edelleen hiukan epäilyttävältä.

Ensinnäkin koppien sijoittelun ansiosta onnistuin täysin vahingossa kävelemään kahden muun numeroa raapustavan äänestäjän selkien takaa lappuni kanssa ja siinä ohimennen melkein rikkomaan vaalisalaisuuden.

Seuraavaksi aavistuksen resuisen näköinen, ilmeisesti tenttivapaalla vaalivirkaileva nuorimies sulki lapun kuoreen ja heitti sen tiskin alle laatikkoon. “Pistä tonne kuoreen se lappu,” hän sanoi. Ei uurnaa eikä mitään. Itse en nähnyt menikö kuori laatikkoon, roskiin vai virkailijan omaan kassiin.

Kyllä vaalissa uurna pitäisi olla, ja tuiman näköinen puolueiden toimikunta sen vieressä. Nyt ääniä vastaanotti kaksikymmentä omani ikäistä opiskelijaa ilmeisen ilman valvontaa. Itse keksin ainakin viisi tapaa manipuloida tulosta näillä järjestelyillä (esimerkiksi heittämällä sopivan näköisten äänestäjien kuoret suoraan sopivaan laatikkoon). Virallisena vaalipäivänä ääni laitetaan uurnaan jonka luona on sentään koko ajan useiden puolueiden edustajia.

Mutta siitä melkein tyhjää äänestämisestä. Kahdesta eilisen ideologiasta on vaikea valita: ammattijärjestövetoinen savupiippuehdokas vai tyhjän monetaristinen nationalisti? Siinäpä pulma. Jotain kuitenkin nyt äänestin, vaikka järjestelyt hiukan epäilyttäville tuoksahtivatkin.

Olin unohtanut kuinka hyvä yhtye The Sundays silloin joskus oli. On edelleen. Seuraavaa albumia saa kuulemma odotella taas ehkä vain 7 vuotta, koska englantilaisessa omakotitalossa asuvan pariskunnan muodostama yhtye sai jokunen vuosi sitten jälkikasvua.

—–

Rekisteröin shareware-pelin. Alan näköjään muutenkin höltyä “it-palveluista” maksamisen suhteen, ensin Last.fm, sitten Wikipedia, nyt Mind Controlin loistava Oasis-peli.

Oasis on käsittämättömän addiktoiva yhdistelmä Windowsin miinaharavaa ja Civilizationia. Pelisuunnittelijoille voisi nostaa viisikin hattua nerokkaasta konseptista, jossa yhteen alle viisi minuuttia kestävään kenttään mahdutetaan resurssien keräämistä, teknologian kehittämistä, sotimista, strategointia ja puzzleveivausta. Jos jostain pitää kritisoida niin peliin leivotun juonen köykäisyydestä, vaikka se onkin vain pieni lisähöystö sopassa.

Koko koukutus perustuu ilmeisesti johonkin saksalaiseen lautapeliin. Tuoliin liimaavaa peliä on todella vaikea kuvailla, sitä pitää koittaa itse.

Addiktiovaroitus on kuitenkin annettu. Beware. Yksi vuoro vielä.

Ai niin, Halonen oli Uutisvuodossa parempi. Obviously.

Onkohan Pohjois-Espan Forexilla ollut suuriakin ongelmia moottoripyöräkypäräpäisten rahanvaihtajien kanssa? Onko juuri kypärän takaa vaikea erottaa että montako dollaria se nyt tilaa?

John Sturdy on tiivistänyt kotisivulleen kognitiivisen psykologian määrittelemät loogiset ajatusvirheet, joita käytetään suuntauksen mukaisessa terapiassa esimerkiksi masennuksen hoidossa. En löytänyt näitä ainakaan nopeasti verkosta suomeksi, joten laitan ne kaikkien nojatuolipsykologiasta kiinnostuneiden iloksi käännöksinä tähän.

Dikotominen (polarisoiva) päättely
Kaikki-tai-ei mitään ajattelu, joka keskittyy kahteen toisensa poissulkevaan kategoriaan. ‘Jos en ole paras, olen surkein.’

Liialliset yleistykset
Yleisten päätelmien tekeminen yksittäisten tapahtumien perusteella. ‘Minulta ei koskaan onnistu mikään.’

Valikoiva abstrahointi (selective abstraction
Mielikuvan muodostaminen tilanteesta yksittäisen kontekstistaan irroitetun yksityiskohdan perusteella. ‘Tuonne jäi vielä vähän.’

Positiivisen negativisointi
Positiinen/neutralli -> negatiivinen, negatiivinen -> negatiivinen*5. ‘Hän sanoo noin vain ollakseen kiltti.’

Liian nopeat päätelmät
Tulkinnan muodostaminen tapahtumasta puuttuvan todistusaineiston perusteella. ‘Ne luulevat että olen tylsä’ (viittaa ajatusten lukemiseen), ‘Se ei koskaan tule toimimaan’ (ennustamista).

Suurentaminen ja pienentäminen
Negatiivisen korostaminen / positiivisen väheksyminen. ‘Kyllähän se oli hyvä, mutta tässä on näitä vikoja.’ ‘Jotain kamalaa tulee tapahtumaan. Sille ei voi tehdä mitään.’

Tunteisiin perustuva päättelu
Tunteiden käyttäminen päätösten ja tulkintojen perustana ja muiden tekijöiden vähäinen huomiointi. ‘Koska tunnen niin, sen täytyy olla totta.’

Täytyy ja pitäisi -ajattelu
Itsekäskyjen käyttö pääasiallisena motivaattorina. ‘Minun olisi jo pitänyt saada tämä valmiiksi’. Minun pitää -ajattelu korvataan minä haluan -ajattelulla.

Yleiset päätelmät
Oletus, että yksittäisen henkilön arvo on yhtäsuuri yksittäisen toiminnan kanssa, annettuun määrittelyyn reagointi todellisen tilanteen sijaan. ‘Hän teki noin, hänen täyty olla täydellinen idiootti.’

Personalisaatio
Vastuun ottaminen tapahtumista joihin ei voi vaikuttaa. ‘On minun vikani, että hän ei viihtynyt minun juhlissani.’

Laitetaan loppuun vielä muutama hakusana: kognitiivinen terapia, virhepäätelmät, virheellinen ajattelu

Pienpuolueiden vaalissa Heidi Hautala voitti kuin voittikin lopulta Timo Soinin lopullisen ääntenlaskennan päätyttyä, tosin vain hiuksenhienosti (1718 ääntä saattaa kääntyä vielä tarkistuslaskennassakin) mutta kuitenkin.

Ei tarvinne olla kummoinen meedio ennustaakseen, että ensi vuoden eduskuntavaaleissa Perussuomalaisilla on todennäköisesti yksi-kaksi kansanedustajaa enemmän - Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa Soinin kannatus on 4%, Itä-Suomessa se lähentelee viittä.

Jos vaalista voi tehdä puolepoliittisia päätelmiä niin vihreiden asema kieltämättä pelottaa. Puolueen profiili notkahti Soininvaaran savustamisen jälkeen roimasti, eikä Hautala saanut kampanjaansa missään vaiheessa samaa uhoa kuin Niinistöllä oli. Hautalan dilemma tuntuu vaivaavan koko Vihreitä: piipitetään tärkeistä ja hyvistä asioista, mutta vain piipitetään. Ja se ei valitettavasti riitä.

Sosiaalidemokraateilla kuilu puheenjohtajan ja presidenttiehdokkaan välillä tuntuu repeävän koko ajan suuremmaksi ja Vanhasen tähdenlento Keskustassa taitaa olla ohi. Henrik Laxista vaali teki viimeistään filettä: jopa Ahvenanmaalla SFP:tä äänesti vain alle 15 prosenttia. Tuskallista kyllä, vähimmillä naarmuilla vaaleista näyttivät selviävän Soini, jolle tulos oli selvä voitto, sekä poliittista uraansa viilentelevä Bjarne Kallis, jonka agenda jäi jälleen näissäkin vaaleissa äärimmäisen epäselväksi miehen tyytyessä selittämään toisten puheita. Heidi Hautalalle alle neljän prosentin kannatus oli rökäletappio, äänestäjäpako Halosen taakse ei ole selitys: kampanja jäi yksinkertaisesti lätyksi joitakin hiljaisia Guantanamo-mutinoita lukuunottamatta.

Nyt ratkaistavaksi tulee toinen kierros, jossa tarjolla on kaksi ei-niin-loistavaa vaihtoehtoa. Halosen puhe maailmanparantamisesta on jäänyt vain puheeksi ja ideaalit on myyty kauan sitten ammattijärjestöille. Niinistöltä taas puuttuu näkemys, vaikkei mies puhdas teollisuuden etujen ajaja ole koskaan ollutkaan. Ulkomaisessa lehdistössä Niinistö näytetään leimaavan “the Conservative pro-Nato candidate”ksi, mitä hän kai suurilta osin onkin.

Odotan mielenkiinnolla Halosen lupaamaa debattia hyvinvointiyhteiskunnasta, sekä hippimeiningillä maustetun AY-liikkeen että Economistia lukevien paperipatruunojen lääkkeet ongelmiin kiinnostavat kovasti.

Kuten ns. old skool -kävijät ovat saattaneet huomata, on tässä blogissa käynnissä ulkoasun uudistus (weeaah!). Tarkoituksena on yhdistää kotisivu, mutta homma edennee kuten edennee, eli ei-niin-vanhan kansan tyyliin hiukan kerrassaan.

“Give some goodyear to the roses!!!”