Sitoudu sinäkin
YK on aloittanut Suomessakin laajan kadunvarsikampanjan vuosituhattavoitteiden puolesta (www.vuosituhattavoitteet.fi). Hyvin tehdyissä ja onnistuneissa mainoksissa kehotetaan ihmisiä: “sitoudu sinäkin”.
Tässä on vain nyt jotain vikaa, vähän samaa vikaa kuin Bob Geldofin ja Bonon rahoittamassa whiteband-kampanjassa. Ne yksinkertaistavat liikaa.
Kaikki maailman lapset eivät pääse kouluun tai saa ruokaa yksinkertaisesti sillä, että yksittäinen kansalainen sitoutuu kauniiden piirrosten innostamana abstrakteihin tavoitteisiin. En tunne yhtään ihmistä jonka mielestä kaikkien ei pitäisi saada ruokaa tai päästä kouluun. Tunnetko sinä?
Ongelma on juuri siinä, että tällaisille tavoitteille ja Live8-konserteille on liian helppo sanoa jeejee ja mennä seuraavana päivänä kohottamaan omaa elintasoaan kansainvälisen suuryrityksen paikalliseen outletiin.
Se, että komppaa Bonoa ei oikeasti auta ketään, ihmiset!!
Ehkä YK:nkin kannattaisi aloittaa kampanja jossa kehotetaan ihmisiä laskemaan omaa elintasoaan rajusti, luopumaan kotimaisesta elintarviketuotannosta ja maataloudesta Suomessa ja hyväksymään afrikkalaiset elintarvikkeet kauppoihin. Pitäisikö pystyttää juliste jossa kehotetaan lopulta päästämään irti globaalia eriarvoisuutta lisäävistä valtion tuista milloin millekin kansalliselle elinkeinolle?
Näistä vain on vaikeampi puhua kuin ympäripyöreistä ja kaikkien aivan varmasti hyväksymistä tavoitteista söpöjen eläinten kuvilla.
Edit/tarkennus: en siis tarkoita etteikö vuosituhattavoitteiden julkituonti olisi hyödyllistä jos se lisää ihmisten tietoisuutta globaalista eriarvoisuudesta. On kuitenkin epärehellistä jättää kertomatta mitä tällainen kestävä tasa-arvoisuus vaatii, sillä suuri osa kansasta ei ole valmis hyväksymään tuntuvia heikennyksiä omaan elintasoonsa.
Jussi-kulta, kaikki viestintä on yksinkertaistamista. Tiedät varmaan ihan hyvin itsekin, että kaikkien asianlaitojen esiintuominen on ideaalitilanne, joka ei toteudu rajallisessa tosielämässä.
Miksi siis vaatia sitä Lopullista ja Täydellistä Viestiä juuri vuosituhattavoitteilta? Samalla logiikallahan pitäisi hyökätä kaikkien yksinkertaistavien viestien kimppuun (sanomalehtien jutut, kirjat, mainokset, elokuvat, cd-levyt) - ja siitä ristiretkestä ei tule loppua.
Comment by Alakerta — 17.12. 2005 @ 11:56
Totta totta, mutta vuosituhattavoitteita voisi pitää jossain määrin eri tason asiana kuin cd-levyä. Jos CD-levyä markkinoitaisiin samalla logiikalla mainos viestisi että ensimmäiset viisi sekuntia kuuntelemalla voi ymmärtää Beethovenin sinfonian.
Yksinkertaistaminen ei ole on-off tilanne. Näissä kampanjoissa yksinkertaistetaan liikaa.
Comment by Jussi — 17.12. 2005 @ 20:01
“Jos CD-levyä markkinoitaisiin samalla logiikalla mainos viestisi että ensimmäiset viisi sekuntia kuuntelemalla voi ymmärtää Beethovenin sinfonian.”
No mutta juuri tuolla logiikallahan kaikkea mainostetaan.
“Yksinkertaistaminen ei ole on-off tilanne. Näissä kampanjoissa yksinkertaistetaan liikaa.”
Ei toki. Rankkaa yksinkertaistamista tehdään kyllä aika monessa muussakin paikassa, mm. meidän blogeissa. Todellinen syy juuri vuosituhatkampanjan arvostelemiseen löytynee siis jostain aivan muualta kuin yksinkertaistamisesta
Comment by Alakerta — 18.12. 2005 @ 13:07
No joo, osaksi kyllä. Mutta CD-levymainoksessa kerrotaan mikä tuote on. Vuosituhatkampanjassa mainostetaan vain päämäärää eikä lainkaan keinoja miten siihen päästään. Kysymyksessä on vähän sama juttu kuin Työväen presidentin kampanjassa. Ihan jees, mutta kuitenkin vähän pielessä.
Comment by Jussi — 18.12. 2005 @ 17:40
Askel kerrallaan. Olisiko syytä unohtaa vuosituhattavoitteet, jotka ovat jo itsessään mielestäni yksinkertaistamisen äärimmäinen esimerkki? Millä tavoin ihmisten tietoisuutta voitaisiin rehellisesti lisätä? Ei kaikkea saa kerralla sanottua kuitenkaan, eikä missään viestimessä voida esittää asian kaikkia puolia. So why bother?
Ei pidä aliarvioida vastaanottajaakaan. Suurin osa kansasta ei ole valmis hyväksymään tuntuvia heikennyksiä omaan elintasoonsa. Kuinkakohan moni meistä todella uskoo pelastavansa maailmaa valkoisella kumirannekkeella..? Kuinka moni jättäisi asian kokonaan ajattelematta ilman näitä yksinkertaistajia? Ei asenteita muuteta kertarysäyksellä eikä massiivisella, shokeeraavalla “luovu elintasostasi”-kampanjalla. Niin kauan, kun kyse ei ole resurssien vaan tahdon ja ymmärryksen puutteesta, kaikki ihmisiä herättelevät mainokset ovat paikallaan.
Ensin myydään tavoite, sitten esitellään keinot.
Comment by p — 18.12. 2005 @ 18:22
“Ensin myydään tavoite, sitten esitellään keinot.”
Tavoitetta on myyty 50 vuotta. Ei ole onnistunut.
Ja ne toimivat keinot voi esittää asap tämän blogin kommenttikentään ja sen jälkeen osoitteeseen kofi@un.org .
Pelkään vain, että tämä kyseinenkin eläinkampanja jää “voi kun söpöä ja surullista kun niillä on hätä siellä afrikassa, otapa heikki lisää kinkkua” -tasolle. Kampanjan esittelemä ihan todellinen hätä ei muutu toiminnaksi kuin tsunamitasoisissa tilanteissa, ja niissäkin sen vuoksi että mukana on oman maan kansalaisia.
Yhteiskunnallinen viestintä on äärimmäisen vaikea ala, enkä ole ihan varma onko tässä kampanjassa onnistuttu. En tiedä minkä suhteen tietoisuutta tässä yritetään lisätä.
Pointti on siinä, että
kaikki tietävät
että Afrikassa menee saatanan paskasti, ihmisiä kuolee AIDSiin kohta euroopallinen, nälkä on kova ja meininki muutenkin päin helvettiä. Ei tästä tietoisuutta tarvitse lisätä. Ihmiset kaipaisivat nimenomaan niitä keinoja. Niitä vain ei taida olla. Ainakaan ihmisille itselleen helppoja. Ja se oli tämän kirjoituksen pointti.
Paremmin tässä kuitenkin on onnistuttu kuin Bonon touhuissa. Sadan miljoonan dollarin kivilinnassa maailman kurjuutta sureva friikki on tehnyt kehitysyhteistyön imagolle ainakin minun silmissäni varsin merkittävää haittaa. Hupailun huippukohta oli kun joku vakavissaan ehdotti Bonoa maailmanpankin johtoon. Varmaan sama heppu joka äänestää vaaleissa Aku Ankkaa.
Comment by Jussi — 19.12. 2005 @ 21:09
“Ihmiset kaipaisivat nimenomaan niitä keinoja. Niitä vain ei taida olla. Ainakaan ihmisille itselleen helppoja. Ja se oli tämän kirjoituksen pointti.”
Mutta eikös tässä UM:n tilaamassa (ei YK:n) ja Publiciksen suunnittelemassa vuosituhattavoitteiden mainoskampanjassa ole juuri tehty sitä kivaa populisointia?
“Ei yhteiskunnalliset ongelmat ole vaikeita, niistä on vain tehty sen kuuloisia, että ihmiset saadaan pysymään pois päätöksenteosta.”
Ei päätöksenteko ole vaikeaa, painelee vaan nappuloita, sitähän itsekin aina peräänkuulutat
Vai onko yksinkertaistaminen sittenkin joskus “hyi, hyi tuhma”-kategoriaa?
Comment by Alakerta — 20.12. 2005 @ 10:02
Ei yksinkertaistamisessa ole mitään vikaa jos se tehdään rehellisesti.
Pelkkien tavoitteiden toitottamisessa ei ole mitään järkeä, ihan sama kuin IAEA panisi joka tienvarteen ison kyltin jossa lukee Fuusioenergiaa vuodeksi 2020 - ei mitään mieltä.
Yhteiskunnallisessa viestinnässä pitäisi olla rehellinen paitsi itselleen myös sen kohteille.
Kai ratkaisu lähtee ennen kaikkea Afrikan omasta asennemuutoksesta, korruption kitkemisestä, heimosotien lopettamisesta, naisten sorron lakkaamisesta, pienten joukkojen ahneudesta jne.
Totuushan on, niinkuin tässäkin taidettiin tunnustaa, että mitään yksinkertaisia ja toimivia keinoja Afrikan tilanteen korjaamiseksi ei ole, ja se ei muutu edes söpöillä eläinten kuvilla.
Comment by Jussi — 20.12. 2005 @ 15:46
No niin, nyt aletaan vihdoin päästä argumentaation ytimeen. Väität siis oikeastaan kahta asiaa eli että:
1) “pelkkien tavoitteiden toitottamisessa ei ole mitään järkeä”
2) “ratkaisu lähtee ennen kaikkea Afrikan omasta asennemuutoksesta, korruption kitkemisestä, heimosotien lopettamisesta, naisten sorron lakkaamisesta, pienten joukkojen ahneudesta jne.”
Näistä ensimmäinen (1) liittyy suoraan Ulkoasianministeriön mainoskampanjaan, jolla popularisoidaan YK:n vuosituhattavoitteita. Mainoskampanjan yhteydessä tahdot siis sanoa, että “yhteiskunnallisessa viestinnässä pitäisi olla rehellinen”. Ja UM (ei YK) on mielestäsi nyt epärehellinen, koska sen kampanjassa yksinkertaistetaan epärehellisesti. Tulkitsinko oikein?
Seuraavaksi kuitenkin sanot, että yksinkertaistamista saa kuitenkin tehdä, kunhan se on “rehellistä”. Kerrotko ihan konkereettisesti, että millaista on rehellinen yksinkertaistaminen? Onko se rehellinen yksinkertaistaminen sellaista yksinkertaistamista, joka esittää todellisuuden kaikessa monimutkaisuudessaan? Eikös tässä ole vähän paradoksin makua? Vähän sama kuin väittäisi, että rehellinen valehtelu on ihan OK
Toinen väite (2) on sitten puolestaan kritiikkiä (ja parannusehdotus), joka kohdistuu varsin laajaan kenttään kehitysyhteistyötä. Tämähän on varmaankin juttusi primus motor, eikö totta? Ei niinkään mainoskampanja itse, joka vain vituttaa sua lähinnä mainostajatahon vuoksi
No esitätkö sitten konkreettisen esimerkin sellaisesta kehitysyhteistyöstä, joka on mielestäsi menetelmiltään huonoa eikä ota huomioon antamaasi kritiikkiä, niin voimme katsoa olemmeko asiasta samaa mieltä? (Sellaista ihan varmasti on, mutta aika kiusalliselta ainakin minusta tuntuu niputtaa koko sektori saman katon alle.)
Puspus.
Comment by Alakerta — 21.12. 2005 @ 15:03
Okei. Viimeinen kommentti tähän ketjuun ennen vaihdosta joulutunnelmiin.
1) Kyllä. Pelkkien tavoitteiden toitottamisessa ei ole mitään järkeä. Miksi siinä julisteessa ei lue, että ‘Kaikki syömään. Riittävän elintason takaaminen jokaiselle maailman kansalaiselle maksaa 10 mrd. dollaria vuodessa. Soita asiasta kansanedustajallesi.’ Nyt kampanja jää taas yhdeksi ’söpö, nälkään kuolemassa oleva neekerilapsi tilinumeron kanssa varustettuna tässä päivää’ -rykäisyksi.
2) Öö itse asiassa mainostajataho ei vituta minua yhtään vaan lähinnä mainoksiin valittu ällöttävän lässyttävä tyyli joka a) peittää ongelman vakavuuden, b) ei tarjoa siihen mitään ratkaisua, c) toistaa saman liturgian jota on kuultu jo 20 vuotta (stereoissa soi juuri Band Aidin surullisenkuuluisa Do They Know It’s Christmas? vuodelta 1984, laitan loppuun fiilistelyä tästä koska on ihan pakko).
Huonoa kehitysyhteistyötä on sellainen jossa aidsiin kuolevan perheen syliin työnnetään joululahjavuohi ja sanotaan terve. Kun YK:n takavalot häipyvät näkyvistä niin paikallinen liiterileuka tulee avustuksena saadun rynnäkkökiväärin kanssa ottamaan vuohen pois ja myy sen torilla.
Hyvää kehitysyhteistyötä on sellainen jossa kaadetaan (diplomaattisin keinoin) sortavat hallitukset, eristetään pakotteilla heimosotia käyvät idioottivaltiot, rahoitetaan demokratiakehitystä, naisten ja lasten koulutusta ja KATSOTAAN, ETTÄ SITÄ KOULUTUSTA KÄYTETÄÄN eikä päästetä lapsia koulun jälkeen kotiin kuolemanpartioiden kynsiin jne.
Kaikki tämä ei tietysti johdu suoranaisesti kehitysavusta vaan on enemmänkin kansainvälisen politiikan temmellyskenttää yleisemminkin.
Mutta ennen kuin kovaotteisenkin diplomatian keinoin pakotetaan Afrikka sisäistämään edes joitain peruskäsitteitä ihmisoikeuksista, rauhasta, ihmisarvon kunnioituksesta jne. ei voida odottaa yhtään mitään tuloksia ja niiden kanojen jakaminen on ihan turhan kanssa.
Niin moraalinen relativisti en ole, että pitäisin tyttöjä huvikseen silpovaa poppamiestä säälittävänä avun kohteena - jossakin on joku raja, ja se pitäisi jengin silläkin pallonpuoliskolla ymmärtää. Ja kehitysavussa se pitäisi ymmärtää myös - valtaosa niistä kanoista menee äärettömän pahoille ihmisille maissa joissa moraali, henki, viattomuus, lapsuus ja muut tällaiset ovat todella löyhässä ihan muista syistä kuin ravinnon puutteesta.
Tarkennus luukutuksen jälkeen siis vielä: rahaa tyttöjen koulutukseen, hallinnon demokratisoimiseen ja ruokaa niille heimoille jotka eivät ammu naapuriheimoa heti kun voimat riittävät.
(Niin ja se Do They Know It’s Christmas? - biisi. Oma suosikkini on aina ollut Bonon ja Stingin duettona fiilistelemä ‘And there won’t be snow in Africa this wintertime’ -laini. Aijjaa? Eikö todella. Lisäksi netistä poimittuna seuraava hupaisia yksityiskohta:
“The 1984 Band Aid charity single ‘Do They Know ItÂ’s Christmas?’ called Ethiopia a land where ‘no rain or rivers flow.’ Actually, Ethiopia is the source of the Nile and 40% of Ethiopians are Christians.”
Tieto on Mother Jonesin (vasemmistoliberaali jenkki aikakauslehti) erinomaisesta kehitysyhteistyötä käsittelevästä info-artikkelista, jonka otsikko on osuvasti Who Gives A Shit?, se löytyy osoitteesta http://www.motherjones.com/news/exhibit/2005/12/exhibit.html
Comment by Jussi — 21.12. 2005 @ 18:11