Jatkan akateemisen, tiedostavan nuorison itsestäänselvien arvojen tarkempaa tutkiskelua. Otetaan tällä kertaa tutkailun alle WTO, maataloustuet, luomu- ja lähiruoka ja kehitysmaat – aihe, jossa liike löytää nopeasti paha WTO – hyvä me -asetelman.
WTO:n kaupan vapauttamista koskevat neuvottelukierrokset tähtäävät kehitysmaiden olojen parantamiseen. Kehitysmaiden olot paranevat kestävästi vasta, kun niiden oma tuotanto on riittävää edes minimielintason takaamiseksi maan asukkaille. Tästä ei liene suuria erimielisyyksiä.
Useimpien Afrikan maiden pääasiallinen – ja usein potentiaalisesti tuottoisin – elinkeino on maatalous, jos ei lasketa harvoja öljy- ja timanttirikkaita maita mukaan.
Suurinta kiistaa onkin aiheuttanut maataloussuojatulline pudottaminen, johon Euroopan maat eivät tunnu olevan valmiita.
Kaikki kuitenkin tietävät, että rehellisin malli olisi se, jossa EU lopettaisi sisämarkkinoiden maatalouden tukemisen kokonaan ja poistaisi suojatullit kehitysmaiden elintarvikkeilta. Tällöin niiden tuotanto pääsisi kilpailemaan tasavertaisesti Euroopan markkinoilla, joilla tukien ansiosta tällä hetkellä tuotetaan moninkertaisesti niiden tarvitsema määrä elintarvikkeita. Tuloksena eurooppalaista maitoa myydään polkuhinnalla kehitysmaissa, joiden oma tuotanto ei ole edes mahdollista.
Tästä tullaan kuitenkin useisiin ristiriitoihin “globalisaatiovastaisen” liikkeen sisällä. Ensinnäkin liike tukee voimakkaasti lähi- ja luomuelintarvikkeita. Ne ovatkin hyviä, olen samaa mieltä, mutta niiden tuotanto pohjautuu lopulta samaan kehitysmaita eriarvoistavaan järjestelmään kuin muukin maataloustuotanto. Liikkeen edustaja tuskin haluaisi juoda afrikkalaista maitoa, kun nyrpistelee tuontivihanneksillekin.
Globalisaatiokriittisen liikkeen on tiedostettava että kotimainen maatalous ja kehitysmaiden vaurastuminen eivät voi kulkea käsi kädessä. On äärettömän ristiriitaista kannustaa “puhdasta, Suomessa lähellä tuotettua ruokaa” ja vaatia kehitysmaiden maatalouden suojatullien poistamista.
Sama pätee tietysti myös oikeistolaisiin kaupan vapauttamisvaateisiin: Suomi-lipun käyttäminen avoimia markkinoita ajavan yhtiön tuotteissa on typerää.
Keskustele Facebook-tunnuksellasi (kommentit julkisia)
4 Comments
Eikös luomupiiperrys ole enemmän vihreiden hommia kuin uusvasemmiston? Vai onko uusvasemmisto juuri vihreyttä?
Ja eikai vasemmistolaisuus mikään yhtäsuuruusmerkki vapaakaupan vastustamisen kanssa ole? Entinen rajanaapurimme toki toteutti globaalilla tasolla nationalistista kapitalismia, mutta trotskilaissävytteisessä eurokommunismissa on ollut aina vivahteita vapaakaupan suuntaan. Kunnon kommunisti kannattaa aina vapaakauppaa – kunhan vallankumous on lävistänyt kaikki yhteiskunnat.
Ongelmathan lähinnä seuraavat siitä, että osa maista on päässyt kehittämään omaa ydinosaamisaluettaan (Euroopassa lähinnä materiaalien hienostunutta jälkikäsittelyä) pitkään suojatullien turvassa. Ts. on aina helpompi vaatia vapaakauppaa aidan paremmalta puolen.
Vapaakauppa kai pohjautuu ajatukselle siitä, että jokainen alue erikoistuu omiin vahvuuksiinsa. Raakamateriaalien hinnat ovat kuitenkin nykyisen järjestelmän puitteissa määrittyneet todella surkeasti kehitysmaiden kannalta, jolloin kaupan täydellisestä avaamisesta tulee raskas taakka – ennen kuin tilanne lähtee liberalistisen markkinateorian odotusten mukaisesti korjaantumaan. Jos on lähteäkseen: tapausesimerkit kun eivät täysin vahvista kaikkia odotuksia.
Niin ja kotimaisen maatalouden älytön tukeminen on pahimmillaan todella sairasta puuhaa. Täysin totta. (Tietty paikallinen omavaraisuus on toki järkevä säilyttää niin kauan, kun maailmassa on kansallisvaltioita.)
Globalisaatiossa sinäänsä ei ole mitään pahaa, mutta nykyään “vapaan kaupan” retoriikkalla tarkoitetaan käytännössä kehitysmaiden kaupan vapauttamista siltä osin kuin se sopii länsimaille – jotka itse eivät ole valmiita poistamaan tullejaan tai muita kaupan esteitä.
Ja mikäli kauppa saataisiinkin aidosti vapaaksi vaatisi tämä ehdottomasti rinnalleen jonkin kansainvälisen “valtion” (=YK), joka voisi tasapainottaa nopeista kaupan vaihteluista seuraavia ongelmia ja muutenkin ihmisten välistä eriarvoisuutta (mikäli yksittäinen valtiolle on maailmankaupan kannalta kannattavinta panostaa pelkästään banaanintuotantoon on sen tuotanto hyvin alttiina vuosittaisille satojen vaihteluille).
Toisin sanoen vasemmisto ei voi toimia enää valtio kohtaisesti, vaan sen pitää alkaa toimia kansainvälisesti ja mielestäni uusvasemmisto on heräämässä tähän todellisuuteen. Kuitenkin ottaen huomioon maailman valtavan eriarvoisuuden ja nykyisten vallassaolevien haluttomuuden tuon eriarvoisuuden poistamiseksi tulee tämä tehtävä olemaan kaikkea muuta kuin helppo. (Vasemmistolaisuushan perustuu tasa-arvoisuuteen ja epätasa-arvoisessa maailmassa vasemmistolais ideologiat ovat tuomittuja epäonnistumaan.)
Olen kyllä eri mieltä vallassa olijoiden halusta parantaa eriarvoisuutta – keinot vain ovat erilaiset. Jos joku tietäisi ratkaisun jolla Afrikan ongelma ratkaistaan nopeasti se olisi tehty jo vuosia sitten.
Todellinen ratkaisuhan vaatisi elintason laskemista lännessä, ja siihen vasemmisto, SAK ja muut ammattiliitot etunenässä, ovat hyvin haluttomia taipumaan.
Ja niin olen toisaalta minäkin, teknologista kehitystä on vauhditettava niin, että sen hyöty alkaaa tasata eriarvoisuutta sen aiheuttamisen sijasta: WHO:n Kymmenen Tulevaisuusteknologiaa (esim. neulaton, kuumassa säilyvä rokote) on kehitettävä nopeasti valmiiksi ja panostettava fuusioenergian tutkimukseen.
Kun otetaan huomioon, että länsimaiden nykyinen rikkaus on suurilta osin kehitysmaiden orjuuttamisella saavutettua, on minusta länsimailla jo moraalinenkin vastuu olla valmiita hidastamaan oman elintasonsa kasvua kehitysmaiden eduksi. Eikä tämä alistaminen ole vieläkään ohi, sillä afrikan “pelastamiseksi” on olemassa yksi hyvin yksikertainen ja helppo raktaisu: epäreilujen kauppasopimusten lopettaminen.
Ihmiset helposti unohtavat miten läheistä historiaa kolonialismi on (joka sekin päättyi ainoastaan toisesta maailmansodasta aihetuneesta euroopan heikkenemisestä – ei euroopan “sivistymisestä”) ja aivan liian harva ihiminen tietää miten usa on törkeästi käyttänyt valta-asemaansa hyväkseen (ja sitä kautta myös muiden länsimaiden hyväksi) tukemissaan sodissa ympäri maapalloa 50-luvulta lähtien. Nämä “konfliktit” vaan ovat saatu pidettyä riittävän pieninä, niin ettei niitä ole tarvinnut julistaa sodiksi.
Demokratiaa on helppo huijata, jos suurimmalla osalla kansasta menee kaikki voimavarat oman selviytymisensä varmistamiseksi, eikä heillä näin ollen ole varaa olla solidaarisia toisiaan kohtaan (ja viittaan nyt tässä tapauksessa lähinnä kehitysmaiden “demokratioihin”, joiden syntymistä länsimaat ovat tukeneet, vaikka sama pätee toki myös länsimaiden itsensä sisällä).