Sinusta on laulu, akateeminen vasemmistolainen. Kerron kohta
mikä se on. Ensin muutama sana viiteryhmästäsi.
Niin sanottu uusi vasemmisto on vahvasti akateemisvetoinen.
Sillä ei ole enää mitään kytköstä niin sanottuun työväenluokkaan,
itse asiassa se ei voisi kiinnostaa uutta vasemmistoa vähempää.
Holhottava ryhmä haetaan kauempaa, hahmottomammasta ympäristöstä,
yleensä muutaman mannerlaatan päästä.
Tuoreen englantilaisen tutkimuksen mukaan nykyinen radikaali sukupolvi
ei myöskään päädy vähäpalkkaiseen avustustyöhön, vaan hyvin palkattuihin
eliittiammatteihin tietotekniikan, median ja valtionhallinnon aloilla.
Akateeminen vasemmisto on myös leimallisesti aivan eri luokan
tuote kuin vaikkapa 60-lukulainen edeltäjänsä. Siinä missä 1960-luvun
vasemmistolainen liikehdintä oli suurten ikäluokkien – ja varsinkin
niin sanotusti työväenluokkaisen ikäluokan osan – kamppailua sosiaalisen
nousun saavuttamiseksi (hyvin tuloksin) on nykyinen akateeminen
vasemmistolainen suuntaus tämän 1960- ja 70-lukujen vaurastuneen sukupolven lasten yritys oikeuttaa oma taustansa – yritys oikeuttaa se etuoikeuksia tuova kulttuurinen ja kenties ja myös taloudellinen pääoma, joka itse asiassa vie kaiken henkisen pohjan heidän radikaaliudeltaan.
Asian vahvistamiseksi ei tarvitse kuin katsoa minkä tahansa vasemmistolaisen tai punavihreän ryhmittymän toimielimien kokoonpanoa. Suomi on tässä mielessä avulias kieli väestöllisen sekoittumisensa vähäisyyden johdosta, sillä suku- ja etunimistä voidaan tietyissä rajoissa päätellä ihmisen kulttuurinen ja sosiaalinen asema. Ja nykyakateemisessa vasemmistoliikkeessä sukunimet puhuvat omaa kieltään: liikkeessä
ovat mukana 1960-luvun vaurastuneiden radikaalien lapset ja vanhan kauppiasporvariston uusin aalto. Etu- ja sukunimet puhuvat tästä omaa kieltään.
Akateeminen vasemmisto elää siis asiantuntijoidenkin mielestä roolia, jonka he ovat ottaneet vain oikeuttaakseen itselleen selvästi etuoikeutetun asemansa yhteiskunnassa. Tämän kapinallisen luokan paradoksi on siinä, että vaikka sen vasemmistosuuntautunut arvomaailma on varmasti tosi, se on kokonaisuudessa jyrkemmin ristiriidassa todellisuuden kanssa kuin koskaan ennen.
Akateeminen uusvasemmisto tulee hyvin etuoikeutetuista oloista ja päätyy uudelleen sellaisiin.
Miksi siis pitäisi kutsua liikehdintää joka väistämättä kuihtuu hyvätuloiseksi
elämäksi sosiaalisesti arvostetussa ammatissa, mutta suuntaa arvostelunsa yhteiskunnan ‘porvarillisiin’ elementteihin, vaikka itse itse asiassa edustaa oman sukupolvensa porvarillisinta osaa?
En tiedä, mutta minä kutsun sitä tekopyhyydeksi.
Niin, ja se laulu. Se on Pulpin Common People.
COMMON PEOPLE
Rent a flat above a shop
cut your hair and get a job
Smoke some fags and play some pool
pretend you never went to school
But still you’ll never get it right
cos when you’re laid in bed at night
watching roaches climb the wall
if you called your Dad he could stop it all
You’ll never live like common people
you’ll never do what common people do
you’ll never fail like common people
you’ll never watch your life slide out of view
and dance and drink and screw
because there’s nothing else to do
You’ll never live like common people
You’ll never live like common people
You’ll never live like common people
(Niin ja ennen valituksia akateemisessa oikeistolaisuudessa tai keskustalaisuudessa ei myöskään ole paljon hyvää)
Keskustele Facebook-tunnuksellasi (kommentit julkisia)
17 Comments
Kiitos hyvästä merkinnästä. Kommentistani tuli sen verran pitkä, että omistin sille oman merkinnän. http://blogit.helsinki.fi/tuylaant/akateeminenvasemmisto.htm
Tässä merkinnän selvennykseksi lainaus Tuukan hyvään vastaukseen jättämästäni kommentista:
“Olet ihan oikeassa ‘porvarillisimman’ osan kuvauksessa – rikkainta kerrostumaa tästä liikehdinnästä ei toki tule.
Porvarillinen on ehkä huono sana tässä yhteydessä sen varsinkin vasemmistopiireissä omaavan negatiivisen sisällön vuoksi.
Keskiluokka olisi ehkä osuvampi, vaikka sekin omaa nykyään tiettyjä negatiivisia konnotaatioita. Nykyradikaaleista tulee hyvin toimeentulevaa keskiluokkaa, joka, kuten sanoit, käyttää rahansa autojen sijaan matkusteluun ja palveluihin.
Paradoksi vain on siinä, että kun tämä radikaali sukupolvi siirtyy palvelujen kuluttajiksi he luovat samalla uudelleen 1800-luvun säätyläisyhteiskunnan, jossa hyvin toimeentulevat työllistävät “alaluokan” palvelemaan heitä, vaikka itse asiassa yrittävät ajaa tämän alaluokan asiaa.
Minä näen siinä paradoksin, mutta myönnän että tekopyhä on aika vahva sana. Lähtökohdat ja kontekstit pitäisi vain tunnustaa. “
Haa, fiksu provo
Eli lyhyestä virsi kaunis: korkeakoulutus ennustaa sijoittumista taloudellisessa mielessä ylempään keskiluokkaan ja koulutus todistetusti periytyy. Onko tässä jotain yllättävää?
“Minä näen siinä paradoksin, mutta myönnän että tekopyhä on aika vahva sana. Lähtökohdat ja kontekstit pitäisi vain tunnustaa.”
Onko sinulla ehdotusta, miten tässä lähtökohtien tunnustamisessa pitäisi lähteä liikkeelle?
Ei ole yllättävää, ei, mutta huomiota haluaisin kiinnittää siihen, että tämä uusi akateeminen vasemmisto on voimakkaasti köyhien ja sorrettujen puolesta, vaikka itse asiassa lopulta päätyy tutkimustenkin mukaan tähän halveksimaansa ‘porvariluokkaan’.
Lähtökohtien tunnustamisen voisi aloittaa siitä että myöntää itselleen että on typerää edustaa vanhaa työveäenluokan aatetta tietäen että päätyy itse lopulta tämän aatteen vastapuolelle.
Tästä varmaan paras, joskin nykytilannetta laimeampi esimerkki ovat 1960- ja 70-lukujen radikaalit. Biafran spreijjaajat ovat tänään Raimosailaksia ja muita pönäköitä Suomen Kuvalehden lukijoita hyvin rahalla sisustetuissa asunnoissaan. Heidän rahansa ei mennytkään Biafraan, eikä luultavasti mene tämän radikaalisukupolvenkaan.
Ero on nimenomaan siinä, että tämä radikaalisukupolvi TULEE kulttuurisesti (ja ehkä taloudellisesti) rikkaista oloista, mitä edellinen radikaalisukupolvi ei tehnyt.
Akateemisen vasemmiston pitäisi tunnustaa oma eronsa työväenaatteeseen.
Mielestäni ei ole juuri mitään ristiriitaisempaa kuin epätoivoisesti taistolaislauluja laulava ylioppilas, jonka vanhemmat ovat kulttuuriammateissa, yrittäjiä tai huippuvirkamiehiä ja joka tietää päätyvänsä hyvin palkattuun työhön media- tai kaupalliselle alalle.
Ehkä sitä taistolaislaulujen laulamista ei kannata ottaa kovin vakavasti? Harva niitä humalassa laulava ylioppilas vakavissaan kokee voimakasta yhteyttä työväenluokkaiseen taistolaisuuteen, harva varmaan edes ymmärtää mistä on kyse. On uusvasemmistossa kyse muustakin kuin hupimielessä taistolaisaikoihin “haikailusta”.
Nuori vasemmistolainen presidentinvaaliehdokkaaksi yrittävä Ilkka Tillanen on hupaisan poliittisen Isä Aurinkoinen ja Rauhanpanssarit -yhtyeen solisti. Nettisivuillaan ( http://www.utopia2006.net/ ) häneltä kysellään, onko hän jonkin sortin totalitaristi, kun räppää Pohjois-Koreasta, Punakapinasta ja on jopa taiteilijanimeltään Isä Aurinkoinen. Ilkka vastaa:
“Useissa Isä Aurinkoisen ja Rauhanpanssareiden lauluissa tosiaan puhutaan totalitarismiin viittaavaan sävyyn, mutta liian vakavasti sanoituksia ei kannata ottaa. Tarkoituksenani on lähinnä ollut herättää keskustelua häpeilemättömän provokaation keinoin, ja vihaisesta palautteesta päätellen tämä on myös onnistunut. Haluan myös sanoituksillani osoittaa että ns. uusi vasemmisto ei enää kanna menneisyyden painolastia harteillaan, ja pystyy, joskin kunnioittavasti, jopa naureskelemaan vanhalle työväenlauluperinteelle.”
Samaa voi soveltaa laajemminkin uusvasemmiston ja työväenaatteen suhteeseen. Ilkan kommentin loppuosa sopii erityisen hyvin tähän. Sanoit:
“Akateemisen vasemmiston pitäisi tunnustaa oma eronsa työväenaatteeseen.”
Sehän tunnustaa.
Selvennän vielä: Ilkka Tillanen -lainaukseni olennaisin kohta on tämä: “Haluan myös sanoituksillani osoittaa että ns. uusi vasemmisto ei enää kanna menneisyyden painolastia harteillaan, ja pystyy, joskin kunnioittavasti, jopa naureskelemaan vanhalle työväenlauluperinteelle.”
Ja tämä nyt vain esimerkkinä siitä, kuinka uusvasemmisto ei suinkaan ole sama liike kuin työväenliike, eikä välttämättä edes omasta mielestään kovin vahvasti yhteydessä siihen.
Mikä sitten nykyään on työväenliike?
http://www.tyovaenperinne.fi
Jussi, tämän päivän työväen lauluja ovat mm. Stenkan ja Asan biisit. On hyvä, että musiikkipuolella pitkän perseenkeikutuskauden jälkeen alkaa tulemaan myös kantaaottavaa matskua.
Mitä työväenliike sitten on? Eivät työläiset ole kadonneet mihinkään. Itseasiassa uskoisin, että luokkana se on kasvanut. Ongelma on enemmän siinä, että poliittinen vasemmisto on mennettänyt näköalansa, eikä pysty tarjoamaan poliittista identiteettiä luokalle. Se ei silti tarkoita, etteikö kamppailua olisi, mutta nyt se näkyy lähinnä yksittäisinä kamppailuna ei laajana liikehdintänä.
Vieraistaisin ajattelua, että “akateemisen vasemmistolaiset” (mitä ikinä ovatkaan) jotenkin suuntautuisivat automaattisesti porvaristoon. Osasta tulee varmaan ihan hyvin toimeentulevia “aikuisina”, mutta ei kai porvariksi ihan kuka tahansa pääse? Toisaalta olisi myös huomattava, että akateeminen ala proletarisoituu kokoajan. Jos aikaisemmin ylioppilastutkinto ja merkonomitutkinto ovat kärsineet inflaation. Uhkaa maisteritutkinnolle käyvän seuraavaksi samoin.
Pitäisi kai sitten määritellä mitä porvaristo on. Monille se on kirosana, minä tarkoitan sillä tässä yhteydessä (materiaalista) keskiluokkaista elämäntapaa, jossa suurehkoja tuloja käytetään kulutukseen.
Eiköhän ns. shoppailumentaliteetin yleistymisessä ole kyse myös ennen kaikkea ihmisten vieraantumisesta, jota yritetään paikata ostamalla uutta elämää tavaroiden muodossa. Sitä esiintyy yhtälailla työväenluokan ihmisillä joilla ei välttämättä olisikaan varaa shopata.
Niin. En tarkoittanut tässä shoppailulla perinteistä tavaroiden ostoa pelkästään; tämän uuden bopo-vasemmiston kulutuskohteet ovat varmasti kovasti erilaisia kuin ns. “tavallisilla” kuluttajilla.
Rahat kuluvat matkusteluun ja palveluihin, mutta kulutusta se on sekin.
Moi
Vaikka tiedänkin varsin hyvin, että puhut nyt kovasti periytyvästä putnamilais-bourdielaisesta sosiaalisesta pääomasta, niin voisiko jotain hataraa osviittaa vanhempien varallisuuden korrelloimisesta lasten puoluekantaaan voisi saada viime vuoden verotustietojen perusteella.
http://www.yle.fi/java/verokone/verohaku
Suurta teollisuustyöväkeähän suomessa ei ole koskaan ollut elinkeinorakenteen jälkeenjääneisyyden vuoksi, ja jos katsoo tyypillisesti käytössä olevien ammattiluokittelujärjestelmien perusteella nykytilannetta niin varmaan toimihenkilöiden osuus on kasvamassa työntekijöiden kustannuksella. Puoleiden luokkasidonnaisuuden katoamista selitetään useinmiten pikemminkin työväenluokan etujen fragmentoitumisella ja sen “luxuksen demokratisoitumisella” eli rajatussa mielessä keskiluokkaistumisella. Ilmiöhän syntyi jo vuosikymmeniä sitten..
Humm, täytyy näköjään ryhtyä oikeasti käyttämään sukunimierotinta
Jussi 31.10.2005 at 17.46 | #
Mikä sitten nykyään on työväenliike?
Jos akateeminen vasemmisto (voidaanko tällaista määritelmää edes käyttää) päätyykin entistä useammin porvarillisiin töihin ja oloihin, ei hätää, sillä maailmassa on olemassa tasapaino: “työväenliikettä” vetää nykyään porvari nimeltään Sauli.
Eikö tuo vasemmisto-oikeisto akseli ala olla jo aikansa elänyt..Välillä tuntuu, että ns. akateeminen vasemmisto pinnan alla todellisuudessa jopa halveksii duunareita, eli perinteisten työväenammattien harjoittajia. Ehkä vasemmiston työväenhengessä on samaa camppia kuin jossain Rauhanpanssareiden Neukkulan ja totalitarismin “ihannoinnissa”. Kaikki ammattikoulun käyneethän ovat juntteja. Työväenaate nyt vain sattuu tulemaan samassa paketissa luonnonsuojelun, setailun ja reilun kaupan kanssa.