Sinusta on laulu, akateeminen vasemmistolainen. Kerron kohta
mikä se on. Ensin muutama sana viiteryhmästäsi.
Niin sanottu uusi vasemmisto on vahvasti akateemisvetoinen.
Sillä ei ole enää mitään kytköstä niin sanottuun työväenluokkaan,
itse asiassa se ei voisi kiinnostaa uutta vasemmistoa vähempää.
Holhottava ryhmä haetaan kauempaa, hahmottomammasta ympäristöstä,
yleensä muutaman mannerlaatan päästä.
Tuoreen englantilaisen tutkimuksen mukaan nykyinen radikaali sukupolvi
ei myöskään päädy vähäpalkkaiseen avustustyöhön, vaan hyvin palkattuihin
eliittiammatteihin tietotekniikan, median ja valtionhallinnon aloilla.
Akateeminen vasemmisto on myös leimallisesti aivan eri luokan
tuote kuin vaikkapa 60-lukulainen edeltäjänsä. Siinä missä 1960-luvun
vasemmistolainen liikehdintä oli suurten ikäluokkien - ja varsinkin
niin sanotusti työväenluokkaisen ikäluokan osan - kamppailua sosiaalisen
nousun saavuttamiseksi (hyvin tuloksin) on nykyinen akateeminen
vasemmistolainen suuntaus tämän 1960- ja 70-lukujen vaurastuneen sukupolven lasten yritys oikeuttaa oma taustansa - yritys oikeuttaa se etuoikeuksia tuova kulttuurinen ja kenties ja myös taloudellinen pääoma, joka itse asiassa vie kaiken henkisen pohjan heidän radikaaliudeltaan.
Asian vahvistamiseksi ei tarvitse kuin katsoa minkä tahansa vasemmistolaisen tai punavihreän ryhmittymän toimielimien kokoonpanoa. Suomi on tässä mielessä avulias kieli väestöllisen sekoittumisensa vähäisyyden johdosta, sillä suku- ja etunimistä voidaan tietyissä rajoissa päätellä ihmisen kulttuurinen ja sosiaalinen asema. Ja nykyakateemisessa vasemmistoliikkeessä sukunimet puhuvat omaa kieltään: liikkeessä
ovat mukana 1960-luvun vaurastuneiden radikaalien lapset ja vanhan kauppiasporvariston uusin aalto. Etu- ja sukunimet puhuvat tästä omaa kieltään.
Akateeminen vasemmisto elää siis asiantuntijoidenkin mielestä roolia, jonka he ovat ottaneet vain oikeuttaakseen itselleen selvästi etuoikeutetun asemansa yhteiskunnassa. Tämän kapinallisen luokan paradoksi on siinä, että vaikka sen vasemmistosuuntautunut arvomaailma on varmasti tosi, se on kokonaisuudessa jyrkemmin ristiriidassa todellisuuden kanssa kuin koskaan ennen.
Akateeminen uusvasemmisto tulee hyvin etuoikeutetuista oloista ja päätyy uudelleen sellaisiin.
Miksi siis pitäisi kutsua liikehdintää joka väistämättä kuihtuu hyvätuloiseksi
elämäksi sosiaalisesti arvostetussa ammatissa, mutta suuntaa arvostelunsa yhteiskunnan ‘porvarillisiin’ elementteihin, vaikka itse itse asiassa edustaa oman sukupolvensa porvarillisinta osaa?
En tiedä, mutta minä kutsun sitä tekopyhyydeksi.
Niin, ja se laulu. Se on Pulpin Common People.
COMMON PEOPLE
Rent a flat above a shop
cut your hair and get a job
Smoke some fags and play some pool
pretend you never went to school
But still you’ll never get it right
cos when you’re laid in bed at night
watching roaches climb the wall
if you called your Dad he could stop it all
You’ll never live like common people
you’ll never do what common people do
you’ll never fail like common people
you’ll never watch your life slide out of view
and dance and drink and screw
because there’s nothing else to do
You’ll never live like common people
You’ll never live like common people
You’ll never live like common people
(Niin ja ennen valituksia akateemisessa oikeistolaisuudessa tai keskustalaisuudessa ei myöskään ole paljon hyvää)
