Sense and sensibility, Järki ja tunteet. Jane Austen, jälleen silloin joskus. Är det dags att gå hem?

Robert J Sternberg on psykologian, erityisesti kehityspsykologian professori Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. Hänellä on oma mielipiteensä Austenin dilemmaan, tai oikeastaan järjellinen kuvaus Austenin Sensibilitystä.

Sternbergin rakkauden kolmijakoinen malli on vähintäänkin mielenkiintoinen, ja tavoittaa jotakin olennaista elämästä, rakkaudesta ja sen kehityksestä. Se koostuu läheisyyden, intohimon ja sitoutumisen eri yhdistelmistä. Sternbergin malli on (englanniksi) seuraava:

Hyvä tieteellinen esitys, josta voi lukea lisää Wikipediasta (mistä taulukkokin on pöllitty).

Jokainen voi sijoittaa itsensä Sternbergin hienoon taulukkoon.

Tekee kuitenkin mieli kysyä missä kohtaa taulukkoa suhteessa oikein mennään siinä vaiheessa kun sitä oikeasti tarvitaan.

Weldon Kees<
Mies, joka katosi omasta elämästään.

Jos olet siellä jossakin, Weldon, 91 vuotta, löysit sukulaissielun. Always wanting to be something else, something more than yourself. Kirjeenvaihdossasikaan et ollut läsnä, ääni kertoi ulkopuolisuudesta.

New Yorker: The Disappearing Poet

Seinällä on kellastunut juliste, varmaankin 70-luvulta. Nainen on kehystänyt sen: pieni poika seisoo taustasta irrotettuna, pipo päässä. On varmaankin syksy. Pojan vieressä on teksti: ‘Du fragst mich was soll ich tun? Und ich sage: -Lebe wild und gefährlich, Artur’. Elä villisti ja vaarallisesti, Artur.

Psykologian ja mielenterveyden määrittelmistä on monenlaisia näkemyksiä. Onko ICD-10 F40.1 totta vai ei? Self help -tason psykologia korostaa ns. present moment freedomia - tässä hetkessä on voitava elää ilman ahdistusta tulevasta tai tästä hetkestä itsestään. Carpe diem, baby.

Exhale, inhale. In with the positivity, out with the negativity. Jos veisi roskat ulos. Siivoaisi. One moment in time.

Whitney Houston laulaa, Peter Lynds kirjoittaa. One Moment in Time.

I want one moment in time
When I’m more than I thought I could be
When all of my dreams
Are a heart beat away
And the answers are all up to me

Yksi hetki ajassa, jolloin olet mitä haluat; olet osa maailmaa. Ei kovin paljon pyydetty, mutta kuitenkin niin paljon.

Peter Lyndsin mukaan tätä hetkeä ei ole. Einsteinin mukaan aika on suhteellinen, mutta yksilölle tasainen - se liikkuu eteenpäin sykäyksissä, se on olemassa yksilölle tasaisena, vaikka sen kokemus onkin suhteellista. Lynds vie relativistisuuden vielä pidemmälle - tätä hetkeä ei ole, on vain kaikki hetket.

Lyndsin maailmassa yksi silmänräpäys on kaikki aika. Aika on vain sarja tapahtumia, joista aivot muodostavat meille merkityksellisen kokonaisuuden, ajallisen kokemuksen. Kaikki mahdollinen tapahtuu nyt. Ja nyt.

Lyndsin teoria on myös lohdullinen. Kaikki on todella hetken tässä, käden ulottuvilla. Maailma ja mahdollisuudet eivät ole kaikkea mitä voimme kuvitella, ne ovat paljon enemmän kuin meidän on mahdollista kuvitella.

Aika on vain aivojen muodostama kokoelma kaikista hetkistä. Olisko aika valita ne hetket huolella?

Isku Lontooseen on myös isku minuun, isku siihen Hyde Parkin viereen muutama vuosi sitten. Isku metroon Kampista Kaisaniemeen, junaan Helsingistä Leppävaaraan. Jose Manuel Barroson sanoin terrorismilla ei ole agendaa, ei tarkoitusta. Sen ainoa agenda on pelon, rikoksen, murhan ja veren agenda. Agenda, jota vastaan sotaa vastustavankin on helppo ryhtyä. Pommeilla ei ole koskaan saavutettu mitään, tästä Palestiina on paras todiste. Pommit ovat pelkurien aseita.

Ralph McTell, Streets of London. Have you seen the old man, who walks the streets of London, dirt in his hair and his clothes in rags? He’s no time for talking, he just keeps right on walking, carrying his home in two carrier bags.

Hirventä on tietysti ajatella ihmisiä metrossa, bussissa, istumassa, kuuntelemassa musiikkia, koskettamassa hiljaa polvea; hetkessä vääntynyt metalli. Vaikerrusta edessä olevasta vaunusta. How can you tell me you’re lonely, and say for you that the sun don’t shine?

Päällimmäinen tunne on suuttumus, suuttumus varjoissa pysytteleviä pomminheittäjiä kohtaan. Eugen Schauman oli terroristiryhmän jäsen, hänen aktivistinsa vain kohdistivat pomminsa johtoon, tsaariin, senaattiin. Siviiliväestöä ei tarvinnut pommittaa, oltiin heidän asiallaan.

Vuosia myöhemmin sota oli erilaista, kuljettiin palavasta kylästä toiseen. Terroria toteuttivat valtiot, aseina olivat junat, muurit, passit; käsivarsinauhat. Vietnamissa terrori kulki toisella nimellä. Kotirintaman täytyi murtua. Terrori katosi ihmisen mukana sodan melskeisiin.

Voimattomuus on tunteista seuraava. En voi auttaa, en voi vaikuttaa. Haluaisin kysyä pommittajalta, mitä sinä tahdot? Nyt jää vain kuvia, katoton bussi aukiolla josta kävelin minäkin.

Kiinalaisessa ravintolassa sai syödä niin paljon kuin jaksoi viidellä punnalla. Ulkoa valokuva punaisessa puhelinkopissa. Käsi kädessä.

Let me take you by the hand and lead you through the streets of London.

I’ll show you something to make you change your mind.